Voi meitä orjakansaa, jotka olemme tottuneet twiittamaan ja surffailemaan, sitä on tehtävä aina ja kaikkialla. Minkäpä sitä tavoilleen voi, mutta vaikka jotenkin tämän tajuan, silti vähän pisti taivastelemaan päivän Hesarin juttu.
Siis se kun tietokone ei toimi Linnunlaulussa. Helsingin ja Pasilan väliä juna kulkee viisi minuuttia, siinä välissä on Linnunlauluksi sanottu kallioinen alue. Sillä alueella todella linnut laulavat ja satakielet konsertoivat, mutta tietokone ei alueesta tykkää.
Se mikä Samuli Leivonniemen jutussa oli hauskaa, oli ajatus siitä, kuinka suuri määrä ihmisiä ihan joka päivä hermoilee verkkoyhteyden katkeamista. Kun se kerran tiedetään, eikö surffailua voisi alkaa vasta Pasilassa? Hermiksen saisin minäkin, jos jo etukäteen tietäisin, että tietysti se taas lakkaa siinä kohtaa toimimasta.
Totta kai tämäkin pätkä on saatava kuntoon, mutta toisaalta, pari minuuttia ilman nettiyhteyttä - mykistävä ajatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti