Verkkokaupan asiakkaaksi?

Miten nopeasti sitä tottuukaan uusiin käytäntöihin. Kuten matkojen ja konserttilippujen tilaamiseen verkossa. Ystäväni on jo usean vuoden ajan ostanut myös kenkiä ja vaatteita. Verkko on hänen kauppansa. Minun se ei vielä ole, tuskin on koskaan. Voisin ajatella ostavani verkosta kirjoja ja musiikkia, mutta toisaalta, kirjakaupassa tuoksuvat kirjat - tuoksuu sivistys - senkin haluan kokea.

Vaatteita on pakko sovittaa ellei halua pukeutua kaapuihin. Hakeudun mielelläni kauppoihin, joissa saa palvelua. Ne kaupat ovat useimmiten pieniä eikä niitä löydä suurista kauppakeskuksista. Olen siis varsin kaukana verkkokaupan ideologiasta: osta kotona, säästät aikaasi. Pidämmekö me ihmiset ollenkaan tärkeänä aikakysymystä, sillä olemmehan tottuneet käymään automatkan päässä sijaitsevissa suurissa kauppakeskuksissa?

Ehkä verkkokaupassa säästää rahaa. Halvemmat hinnat saattavat olla monelle tärkeitä verkkokaupan valinnassa. Tietysti hintatason pitäisikin olla halvempi kuin myymälöissä, koska sillä ei ole kaupan kiinteitä kustannuksia. Paitsi tietysti, jos verkkokauppaa käy yritys, jolla on myymälöitä.

Monille shoppailu ei ole vain kaupankäyntiä, vaan se on myös vapaa-ajan viettoa ja yhdessä tekemistä. Muuhun tulokseen ei voi tulla ainakaan Helsingin keskustan viikonlopun tungosta katsellessa. Shoppailemalla, vaatteita ja tavaroita hipelöimällä ei välttämättä tule onnelliseksi, mutta saattaahan se tarjota hetkellisesti unelmia ja hyvää oloa.Verkkokauppa on hajuton ja mauton, ainakin toistaiseksi. Vaan mistä sen tietää miten elämykselliseksi se kehittyy.

Verkkokaupan etäiseksi sukulaiseksi voi sanoa 1950 -luvun alussa Kalle Anttilan perustamaa postimyyntiyritystä. Tämän amerikkalaiseen systeemiin perustuvan idean kautta myös me maalla asuvat saimme vaatteita ja kodintavaroita kotiimme postin kautta. Sieltä minäkin sain ensimmäiset farkkuni.