keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ei sitä aina halua suvaita

Haluaisin olla hyvä ihminen. Oikeudenmukainen ja ystävällinen, suvaitseva, ymmärtävä. Vaan kun en ole. En ainakaan aina.

 Kotini lähellä on kaunis ja hyvin hoidettu Alppipuisto, joka on kaunis kaikkina vuodenaikoina.

Paitsi.  Paitsi silloin kun kävelypolut ovat täynnä lasinsirpaleita, joihin koiran tassut takertuvat. Tai kun parinkymmenen nuoren, hyvin mustan miehen jengi päivittäin roskaa suruttomasti kokoontumisalueensa. Enkä voi olla ajattelematta, myyvätkö huumeita. Lähes joka aamupäivä alueen kiertää yksinäinen nainen. Hän noukkii roskat muovipussiinsa. En tiedä, onko häntä varoitettu huumeneuloista.

Olisinko yhtä ärtynyt itseni värisille? Olisin. Sillä olen ärtynyt nuorille naisille, jotka käyvät lorauttelemassa puskiin ja jättävät "pyyhkeensä" näkyville, vaikka roskalaatikoita on useita.

Nainen muovikassinsa kanssa saattaa käydä myös ne siivoamassa.

Näin olen liittynyt niiden "mummojen" ryhmään, jotka eivät suvaitse eivätkä ymmärrä. En edes yritä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti