Toistaiseksi kysymys on vielä teoreettinen. Radion Julkinen sana opetti viikolla miten tehdään menestyviä vaikutuskampanjoita. Keskustelijat olivat Tahdon -kampanjassa, Pridessa ja Greenpeacissa oppinsa hakeneet. Esimerkkinä vaikutuskampanjan suunnittelussa käytettiin tuoretta hallitusohjelmaa: vanhempia ihmisiä ja huonokuntoisia koskevan kotihoidon ja lääkkeiden maksuja odottavat kovat korotukset. Keskustelijat pohtivat kysymystä, milloin ja miten kansalainen ryhtyy toimeen eikä odottele lakeja ja asetuksia. Siis milloin ja miten pistää itsensä likoon.
Kaikki me vanhat, kuusi ja seitsemänkymppiset ja vielä vähän vanhemmatkaan emme ole heikkoja, joten sen puolesta me voisimme hyvin olla osoittamassa mieltämme. Kokonaan toinen asia on se, kuinka helppoa olisi heittäytyä kansalaistottelemattomaksi. Helpompaa on purkaa tunteitaan sunnuntaisin Kansanradiossa. Siinä ei joudu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ehkä myös ajattelemme, että nyt on nuorempien vuoro hoitaa asiat. Ei ihan väärin ajateltu sekään. Mutta olisihan se tietysti komeaa, jos parisataa harmaata pantteria kokoontuisi rollaattorien kanssa eduskunnan eteen sanomaan tahtonsa.
Sinänsä hauskaa, että YLE opettaa meitä tuloksellisen mielenosoituksen järjestämisessä. Ihan tulivat vanhat ajat mieleen, kun keskustelijat sanoivat, että mielenilmaisun hengen ei pidä olla anteeksipyytävä,vaan ME EMME PYYDÄ, ME EMME VAADI, ME OTAMME.
Olin komeassa Pride -tapahtumassa vain hengessä mukana. Kun en ollut läsnä, piti jotain kumouksellista edes ajatella tekevänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti