The Cock on ihan jees

Vanhan ja tutun Kellarikrouvin tilalla on muutaman kuukauden ollut The Cock, jota on kuvailtu rennoksi ruokapaikaksi jossa voi helposti vain pistäytyä. Tihkusateisena marraskuun perjantaina ainakin yläkerrassa pöydät täyttyivät "pistäytyjistä". Puheensorina oli kovaa ja musiikissakin riittävästi volyymia, mutta se ei häirinnyt.  Hiljaista ravintolaa kaipaavien pitää sitten mennä sellaiseen.

Ruokalista oli englanninkielinen, myös netissä, samoin meitä palveltiin englanniksi. Sellaista se on nykyään. Finnairin lennolla Madridiin lentoemännät olivat espanjalaisia, kieli englanti.

Saimme hyvää palvelua. Kun ajattelimme saavamme pieniä piiperryksiä, päätimme syödä sekä alku- että pääruoan. Tarjoilijamme kuitenkin suositteli, että ladyt ottaisivat ja jakaisivat alkuruoan, koska pääruoaksi valitsemamme vongolipasta olisi aika iso. Niin teimme.

Friiteeratut parsakaalin nuput avokadososeen kanssa olivat erinomaiset. Saimme ne myös tosi kuumina eteemme. Vongolipastassa oli  reilusti pienen pieniä, makeahkoja simpukoita.  Hyvällä tavalla tulinen annos oli pakko syödä viimeistä piirtoa myöten, vaikka se todella olikin iso.

Tarjoilijamme otti ohjat käsiinsä myös viinitilauksessa. Me ajattelimme, että varttuneet ladyt tyytyvät vain lasilliseen viiniä, mutta hän suositteli koko pullo ottamista, kun se pastakin on niin iso. Ja niinhän siinä kävi, otimme pullon hyvä alcasilaista viiniä. Hyvä että riitti. Kun se pasta oli niin iso.