perjantai 20. marraskuuta 2015

Ystävä vai toveri

Herra Putinia, neuvostososialismia ja uskollisuutta puolueelle on tänä vuonna tarkasteltu taiteessa erilaisilla tavoilla.  Syksyn alussa näkemäni Pirkko Saision tarkka  Slava oli huikean hienoa musiikkiteatteria,  tällä viikolla seurasin pienessä Kapsäkki -teatterissa Markus Leikolan käsikirjoittamaa Suuri ja mahtava -musiikkisatiiria. Riemukasta sellaista.

Kun luin Suuresta ja mahtavasta kertovan käsiohjelman, hiipi  hetken kauhistus mieleeni, miten ihmeessä pariin tuntiin saadaan sopimaan koko suuren Venäjän maan poliittinen historia.  Ei sitä saatukaan, mutta Leikola tutkailikin maailman menoa enimmäkseen vallanpitäjien kautta. Mitä he tekivät ja mitä jättivät tekemättä. Eivätkä ne kasvot olleet ollenkaan kauniit ja hyvät.

Esityksen alku oli vähän hapuileva, mutta loppua kohden meno oli jo verratonta.  Leikola osaa olla pureva.  Mainioita raapaisuja oli useita.  Tarina lähti liikkeelle Leninistä joka kuoli ennen aikojaan. Stalinille ihmisen  henki ei merkinnyt mitään eikä siitä  terrorismista ollut pakotietä. Johtajat seurasivat toisiaan, Neuvostoliitto lakkautettiin, tulivat oligarkit ja Putin. Murhat jatkuivat.

Lauluja oli kaikkiaan parisenkymmentä, reippaita ja tunteellisia venäläisiä lauluja.  Oli Nataliaa, Moskovan valoja, oli Vysotskin Ystävän laulu ja tietysti Kalinka. Sävelmät olivat tutut, mutta sanat eivät.  Kun Breznev hallitsi, hänen aikaansa kuvattiin soittamalla "Unohtumaton ilta"  eli kun "Kremlissä ei liikahda lehtikään".  Ylipäätään hauskoja sanotuksia.

 Myös kirjallisuudessa käsitellään kommunismia. Heidi Köngäs kertoi  radiossa kirjastaan suomalaisesta kommunistista Hertta Kuusisesta. Itseäni on Hertta Kuusinen aina kiehtonut.  joten onpa jännittävää lukea millaisen fakta-fiktion Köngäs on onnistunut rakentamaan. Ainekset ainakin ovat huikeat, sillä Hertta Kuusinen oli puolueen nainen, joka tarkoitti koko hänen elämänsä alistamista puolueelle.  Kirjasta on tulossa  myös TV -sarja. Tosi mielenkiintoinen pala historiaa ihmisistä, jotka uhrasivat elämänsä aatteelle. Vai oliko se uhraus?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti