lauantai 30. heinäkuuta 2016

Kesänipottelua

Lauantaiaamuna  uimastadionilla on tilaa uida. Kävelijöitä ja uimareita on, mutta ei ruuhkaksi asti. Mukava tunne, kun ei tarvitse hosua, voi tehdä aivan rauhassa omia vetojaan. Selkäuintiakin. Kunnes sitten tuttu juttu. Ensin kaksi naista ui rinnakkain, pitää saada keskustella. Sitten seuraan ilmaantuu kolmaskin. Juttua riittää eikä kiire ole minnekään. Miksi olisikaan, on kesä ja lämmintä. Minua vain nipottaa, kun pitää kiertää kaukaa keskeltä, jolloin saan eteeni vastaan tulevat uimarit. Oma rytmi sekoaa. Eikö niitä juttuja voi keskustella kahvipöydässä uimisen jälkeen? Nipottelua, tiedän. Silti.

Saimme golflähtöön seuraksemme vieraan miehen.  Se on sinällään ihan ok, mutta mutta. Sattui puhelias kaveri. Ehkä vaimon kanssa ei enää ole mistä keskustella, nyt sitten riittää halua ja aihetta jutella. Niin oli joskus töissäkin. Aviomiehiltä ei maanantaisin meinannut puheenvuoroa saada. Olivat yhtä puhekuplaa.

Golf on seurapeli,kyllä. Mutta se on myös laji, joka vaatii ehdotonta keskittymistä. Oma pelini ei ole tänä kesänä ollut oikein varmoissa uomissa, mutta olen saanut lyönteihini ohjausta. Siksi itselläni on suuri tarve ja halu keskittyä golfiin, ei seurusteluun. Se vain on vaikeaa, jos pelikaveri puhua paahtaa koko ajan ja myös silloin kun olen lyömässä. En sanonut mitään, kun ajattelin kokeneen golfarin lopulta ymmärtävän. Näin hetkittäin kävikin.

Ehkä myös ajattelin,että mitä väliä, mehän olemme vain klubipelaajia.Tarvitseeko siitä nyt hermostua, jos toinen haluaa puhua. Itsestäni en antanut kaksista kuvaa, sillä en osallistunut keskusteluun vaan golfiin. Nipottelin.

Naapuritalon nuoret miehet ovat useampana yönä kahden nurkilla lähteneet yökävelylle. Eivät ole olleet ihan niitä hiljaisempia. Hoksasivat myös pihastamme jalkapallon. - Hei, potkitaan palloa! Arvatkaa millaiselta yön hiljaisuudessa kuuluu pallon pompottelu asfaltilla.  Kolmantena yönä avasin ikkunan ja huusin, lopettakaa tuo yöpalloilu ja antakaa ihmisten nukkua. Nipottelua.

Tällaisista kokemuksistako ne suuret naapurien väliset riidat lähtevät liikkeelle? Ensin pientä harmitusta, sitten suurempaa kiukkua ja lopulta ilmiriita.

Ehkä minäkin voin ajatella asiat uusiksi. Jospa vain uisin vähän rauhallisemmin. Kun en kerran omista omaa uima-allasta, on sopeuduttava.
Ehkä minäkin voin ottaa golfin seurustelupelinä,ainakin osittain. Ja pyytää kauniisti hiljaisuutta jos pulina on oikein mahdotonta.

Mutta ne nuoret kesäyössä. Huutakoot. Kohta on kylmää ja pimeää.  Mutta pallon olen piilottanut.




Lenininpuisto on nyt kauneimmillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti