Ratikan kyljessä mainostetaan elokuvaa Great Gatsby. Elokuva on taas kokenut uuden tulemisen, pitäisiköhän mennä katsomaan ja katsoa se nyt loppuun asti. Se oli joskus 1970 -luvun lopulla, kun elokuva meni ainakin Tampereella. Silloin filmin katsomisesta ei tullut yhtään mitään. Olin niin hermostunut, jännittynyt ja levoton, etten osannut ollenkaan keskittyä koko Kultahattuun. Lähdin kesken pois.
Seuraavana päivänä edessäni oli ensimmäinen televisio -esiintymiseni. Olin silloisessa työssäni ollut joidenkin juhlatilaisuuksien juontajana ja yhden sellaisen jälkeen sain TV -kakkoselta kutsun tulla koe-esiintymiseen. Ensin luulin pyyntöä pelkäksi vitsiksi, mutta totta se kuitenkin oli. Eikä tullut mieleenikään olla menemättä. Mitäs pyysivät!
Sen seurauksena olin sitten syksyn aikana neljässä urheiluaiheisessa KurVi -viihdeohjelmassa. Muistaakseni ohjelma tuli lauantai-iltana. Vastuu ohjelmassa oli Antero Viherkentällä. Mieleeni ei ohjelmanteosta ole jäänyt mitään erityistä. Paitsi se, että siihen meni aina kokonainen päivä ja sitten tietysti se ensimmäinen lähetys.
Se tapahtui Tampereen Jäähallista. TV2 oli saanut vieraaksen yhden kovimmista satasen pinkojista maailmassa. Hän oli Neuvostoliiton Valeri Borzov, jota ohjelmassa haastattelin. Olin saanut naamaani sellaisen meikkauksen, etteivät tutut varmaankaan minua tunnistaneet ja itse tunsin itseni täysin oudoksi. Itse ohjelmasta ei ole paljon muistoja, mutta iltamyöhällä meidät vietiin Tampereen yöelämään, kaupungin kattojen yläpuolelle Hämeensiltaan.
Ja siellähän se sitten tapahtui, pääsin tanssilattialle tumman ja komean Borzovin kanssa. Tanssimme hyvin hillitysti.
Tämän päivän elämässäni haasteet eivät ole suuren suuria. Tai ehkä kuitenkin ovat, mutta ne ovat vaan erilaisia kuin nuorempana. Nyt pitäisi osata elää sillä tavoin, että joutuu "käyttämään" itseään, sekä kroppaansa että päätänsä. Ettei homehdu eikä jämähdä. Siksi minä näitä blogejakin kirjoittelen etteivät aivoni aivan surkastuisi. Hetkittäin haasteellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti