Onnellisuus on monia asioita

Asiat limittyvät joskus hauskasti. Lueskelin kevään Solidaarisuus -lehteä, joka käsitteli onnellisuutta meillä, Nicaraguassa, Ugandassa ja Somalimaassa. Tuossapa hyvä blogin aihe, ajattelin. Sain potkua lisää luettuani päivän Hesarista  Markku Ojasen haastattelun. Hän on kirjoittanut kirjan onnellisuudesta tai kai pikemmin onnellisuuden esteistä, joista suurimmiksi hän sanoo yksinäisyyden, katkeruuden ja pelon

Kovin erilaisista lähtökohdista me haemme onnellista elämää. Suomalaiset elävät onnen maassa. Satumaassa. 2000 -luvun tutkimus kertoo, että me olemme kahdeksanneksi onnellisin maa maailmassa. Työtön, vähillä rahoilla elävä tai sairas ihminen ei varmaankaan pohdi omaa onnellisuuttaan, mutta ei myöskään rahan runsaus takaa onnellista elämää.

Nicaraguassa onnellisuus liittyy siihen, kuinka täydesti ihmiset voivat elää omaa elämäänsä. Köyhät ihmiset pelkäävät muutosta, tietojen ja taitojen puute pitää köyhyydessä silloinkin kun olisi mahdollisuus parempaan. Eikä nälkäinen ole onnellinen.

Ugandassa on koulutettu yhteisöaktivisteja puuttumaan perheväkivaltaan. He yrittävät luoda turvallisuutta, vaikuttaa siihen, ettei vaimoja ja lapsia pahoinpidellä. Adrine Kesande sanoi: "ihminen tarvitsee hyvän aviosuhteen, vapautta ja turvallisuutta ollakseen onnellinen." Ja vielä: viihdyn työssäni, pomoni pitävät minusta eivätkä ahdistele.

Somalimaa: "jokainen meistä haluaa tulla onnelliseksi. Kun oma maa ei pysty tarjoamaan hyvinvointia, sitä lähdetään etsimään muualta".

Emmepä paljon eroa toisistamme, me maailman lapset Afrikassa ja Suomessa.

On helppo uskoa, että optimistinen ihminen on onnellisempi kuin pessimistinen.  Eli oman hyvinvointimme kannalta on olennaisen tärkeää,  miten me suhtaudumme elämään. Ja toisiin ihmisiin. Myönteisesti ja rohkeasti vai peläten kaikkea uutta ja erilaista.

Markku Ojanen sanoo, että ihmisyyteen kuuluu kateellisuus, mutta epäoikeudenmukaisuuden huomioiminen ei ole kateutta. Kateellinen ihminen voisi kyllä miettiä, mitä oikeastaan kadehtii. Kannattaako naapurin uuden auton tai uuden onnen kadehtimisella saada itsensä tyytymättömäksi ja pahimmassa tapauksessa oikein katkeroituneeksi ihmiseksi.

En sanoisi, että onnellisuus on jatkuva olotilani, mutta aika hyvässä tasapainossa elämäni on.  Lieneekö se enemmän perustyytyväisyyttä siitä, että kaikki on hyvin kuin suurta onnea.
Onnellisuus on monta pientä sirpaletta.

Kun mustarastas heläyttää iltasoittonsa, sen kuuleminen on onnea.

-----

Solidaarisuus on vuonna 1970 perustettu suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö.
Solidaarisuuden työstä hyötyy 150 000 ihmistä Nicaraguassa, Ugandassa ja Somalimaassa.
www.solidaarisuus.fi.