Kirsikkapuisto alkoi videokuvalla. Mitenkäs muuten. Se on tänä syksynä ollut Kansallisteatterin näytelmissä huippusuosittua. Sillä tavoin saadaan vauhtia, lähikuvaa ja suuria kasvoja, saadaan näyttelijä miltei katselijan iholle. Samalla se on kuin näytelmän kuvittamista. Kun näyttelijä sitten tulee videokuvasta näyttämölle, hän näyttääkin hyvin pieneltä ihmiseltä. Kontrasti on aika vahva.
Katsomossa oli valtavasti nuoria ihmisiä, koululaisia. Luulisin, että he pitivät "television" katsomisesta. Minua uuvutti katsoa niska kenossa korkeuksiin, kun kerrankin olin ottanut paikan läheltä katsomoa. Nähdäkseni tarkoin Esko Salmisen ja Ismo Kallion. No, kyllä sitten näinkin.
Sinällään näytelmä ei ollut hassumpi, vaikka en siitä suuresti vaikuttunutkaan. Mutta että junanvaunut näyttämöllä, se oli aika hauska juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti