Ihmisiin ei saa luottaa. Varsinkin tällaisissa maissa kuin Marokossa kaikesta on maksettava ja jos lähtee vieraan mukaan, ei tiedä mihin päätyy. Onneksi me tänään uskalsimme. Halusimme tutustua Agadirin keskustaan, mutta kävelymme ei sinne vienytkään. Mutta tuli mies, joka kuultuaan mistä tulemme, sanoi kolme taikasanaa: Litmanen, Räikkönen ja Nokia. Sen jälkeen meitä vietiin kuin pässiä narussa. No ei nyt sentään ihan.
Mies vei meidät kalatorille ja paikalliseen tavallisen kansan kalaravintola-alueelle. Olipa siellä hauskan hassuja, hymyileviä kaloja. Jos olisimme olleet vähän myöhemmin liikkeellä, tässä ravintolassa olisin voinut hyvinkin syödä. Siellä oli jopa red mullettia, joka on yksi parhaista kaloista mitä tiedän. Kyllä agadiriläisten kelpaa.
Lopulta löysimme itsemme berberien torilta, mutta siitä toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti