Matkailu avartaa. Golfmatkakin, vaikka aika suppeasti. Tutuiksi tulivat kauniit (kin) väylät ja bunkkerit, palloja imevät palmut ja klubit. Ja tietysti hotelli ja sen hetkittäin kirjava ja etten sanoisi, remuisa elämä. Jonain päivänä oli olo kuin olisit ollut 60-luvun seiväsmatkoilla. Nyt vaan suomalaiset eivät olleet pääosassa.Siis edelleen kuvausta Agadirin matkalta.
Marokkolaisessa ruoassa on paljon kasviksia, tarjolla oli erilaisia kaloja ja lihaa, tosi maukkaita ja maustettuja makkaroita. Jos vähän näki vaivaa, couskusin kanssa sai rakennetuksi vaikka kuinka herkullisen liha-tai kasvispainotteisen lautasen.
Rakastavat täällä makeaa. On leivoksia, pikkuleipiä, aamulla heti tuoreita munkkeja. Miten näistä voisi pysyä erossa? En voinutkaan. Nyt herkuille on sanottava stoppi.
Aamu-uinti 30-asteisessa vedessä auttoi päivän käynnistämisessä. Kumma juttu, ettei viereinen viileä allas kutsunut ollenkaan. Zumbaakin yritin kokeilla. Eräs ryhmästämme zumbasi joka ikinen päivä golfin jälkeen. Itse uuvuin vartissa. Sen sijaan mietin kävellessäni rannalla ja meren pyyhkiessä varpaitani, miksi on joskus niin vaikeaa pysäyttää itsensä siihen hetkeen mitä elää - ja nauttia. auringosta, meren kohinasta, lintujen laulusta. Tarvitseeko aina kiirehtiä seuraavaan tapahtumaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti