Vahvempana kuin jouluaaton, muistan lapsuudesta joulupäivän tunnelman. Siihen aikaan ei saanut remuta eikä lähteä mihinkään, vasta tapaninpäivänä kaikki hauska sallittiin. Olihan se sellaista kidutusta. Ensin odotat ja odotat aattoa - ja lahjoja - sitten saat ne luistimet etkä saa heti mennä jäälle viilettämään. Onneksi tänään on toisin.
Lapissa vietettyjen joulujen tunnelma on painunut vahvasti mieleeni. Kun kaikkina muina lomapäivinä ohjelmaan kuului hiihtäminen, joulupäivänä vain oltiin. Tunnelma oli hyvin hiljainen. Sanoisin suorastaan harras ellei se kuulostaisi niin kirkolta. Ulkona sininen hämärä, pihassa ketun tassujen jättämät jäljet, kuin helminauha uudessa lumessa. Ainoat äänet tulen rätinä takassa, kirjan sivujen rapina. Niistä päivistä me saimme voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti