Taitaa olla jo vuosi siitä,kun suomalainen luontodokumentti Metsän tarina tuli elokuvateattereihin. Onneksi eivät heti lopettaneet sen näyttämistä. Näin tällainen hitaampikin jahkaaja ennätti sen nähdä. Olen jostain lukenut, että dokumentin katsojaluvut ovat huomattavan suuret. Eikä syyttä.
Dokumenttia on tehty nelisen vuotta. On varmasti tarvittu aikaa ja malttia, että on saatu kuvatuksi linnut ja muut metsän eläimet touhuissaan. Lähikuvat olivat upeita. En tiedä, olivatko pöllöt viirupöllöjä vai mitä, mutta voi hertika sentään millaisin vaihtuvin ilmein pöllöt ympäristöään seurasivat. Eipä tekisi mieli hämärissä moista katsetta kohdata. Käärmeistä en välittänyt ollenkaan, mutta ilveksen pentujen kisailua olisin voinut katsoa vaikka kuinka kauan.
Yhtenä elokuvan tekijänä on ollut Hannu Siitonen, jonka useimmat taitavat muistaa hyvänä keihäänheittäjänä. No hän on myös luontokuvaaja ja perehtynyt erityisesti kuukkeleihin. Tehnyt niistä hienon kirjankin. Siitosen kuukkeli oli leffassa vahvan oranssin värinen, talviturkisaaan kuin hauska pörheä pallo. Itse muistan SaariselänVellinsärpimän mökin tuntumassa päivystäneet linnut, jotka odottivat saavansa osan hiihtäjien eväistä. Mieleeni on jäänyt lintujen rohkeus. Nälkä taisi sitä lisätä.
Kun seuraavan kerran menen metsään, tiedän, että minua tarkkaillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti