perjantai 16. tammikuuta 2015

Helsinkiläisten terveydenhoidosta

En hituistakaan kadehdi heitä, joiden on näinä aikoina tehtävä päätöksiä niin kunnnan hallinnossa kuin valtionkin. Monien asioiden kuten esimerkiksi Sote -uudistuksen on kestettävä pitkälle. Olin kuuntelemassa Maija Anttilaa. Hän on viidennen kauden valtuutettu, puoluekanta SDP. Maija Anttila kertoi miltä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen näyttää Helsingissä.  Esitys oli varsin valaiseva, sillä kun oma tiedon saanti on lähes vain julkisen median varassa, en ole voinut kovin tarkoin muodostaa kuvaa siitä missä ollaan ja mihin ollaan menossa.

On niin helppoa ajatella, että palvelujen pitää olla ihmisen lähellä. Suuri terveysasemien lukumäärä tarkoittaisi, että sellainen olisi silloin lähelläni. Mutta tiedämme myös sen, että ajan saaminen lääkärille ei ole aina helppoa. Paitsi että se joillain alueilla on. Me helsinkiläiset olemme hyvin eriarvoisessa asemassa. Toiset saavat lääkärille ajan parissa päivässä, toiset eivät meinaa päästä edes aikavaraukseen. Toinen yhtä tärkeä kysymys on se, millaista palvelua saamme terveysasemalta.

Maija Anttila kertoi, että on alueita erityisesti itäisessä Helsingissä, joissa on käytössä yli 70 eri kieltä. Hyvin erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kohtaaminen on jo asia sinänsä, mutta käytännön ongelmana on tulkkaus. Voi vain miettiä, tuleeko ihminen oikein ymmärretyksi, kun asiaa pyöritetään neljänkin tulkkauksen kautta.

Nyt on tavoitteena saada kaupunkiimme monipuolinen terveys- ja hyvinvointikeskus. Pilotti on Kalasatamassa. Olennaisinta tässä suuremmassa kokonaisuudessa on se, että  heti ensimmäisellä käynnillä ihminen saisi oikean diagnoosin ja hoidon, eikä häntä enää palloteltaisi luukulta toiselle, sanoi Maija Anttila. Väistämättä olemme siis menossa suurempiin kokonaisuuksiin. Suuruus sinällään ei ole hyvä eikä huono asia, vaan olennaista on palvelun laatu.

Jotta näin keskitetty toiminta palvelisi myös ikäihmisiä ja huonompikuntoisia, sen on oltava hyvien liikenneyhteyksien varrella. Aivan näinä päivinä on keskusteltu Marian sairaalan sopimisesta tähän tarkoitukseen.  Näyttää menevän, niin kuin oikein onkin, ettei Maria sovi tähän tarkoitukseen, yhteydet sinne ovat huonot.

Vierähtää vielä varmaan vuosia ennen kuin kaikki on toisin. Mutta niin kuin kokemuksesta tiedämme, kymmenen vuotta ihmiselämässä ei ole paljon mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti