Ystäväni Marzia

Hänellä on unelma. Hän haluaa käydä töissä, hän haluaa opiskella, hän haluaa olla kuin Hilary Clinton, hän haluaa itse valita aviomiehensä. Hän on Marzia, nuori afgaaninainen Kabulista. Hän voisi olla myös Kabulissa syntynyt Nasima. He ovat nuoria naisia unelmineen, joista Marzian unelmat ovat vallankumouksellisia, mahdottomia toteutua. Ainakaan tämän päivän Afganistanissa.

Afganistan on väkivaltainen maa, jota miehet ja vanhat perinteet hallitsevat. Ne kahlitsevat erityisesti naisten elämää. Kun talebanit olivat vallassa, he sulkivat tyttöjen koulut ja määräsivät naiset pukeutumaan koko vartalon peittävään asuun. Kotoaan naiset saivat lähteä ulos vain  sukulaismiehen seurassa. 

 Marzia pelkää talebanien paluuta, se veisi kaiken toivon.
 Sen sijaan Nasima Razmyar elää unelmiensa todeksi tulemista. Neljä vuotta sitten hän jäi muutaman kymmenen äänen päähän kansanedustajapaikasta. Nyt se on toteutumassa. Maailma on hänelle avoin, mahdollisuuksia täynnä.

Kirsi Marttila kävi kouluttamassa Kabulissa naistoimittajiksi haluavia. Samalla hän tutustui televisiossa toimittajana työskentelevään Marziaan, ystävystyi, ja sai luvan tehdä hänestä elokuvan. "Marzia, ystäväni" -elokuvaa työstettiin kolme vuotta, nyt se on meillä nähtävissä. Elokuva kertoo nuoren naisen omin sanoin hänen toiveistaan ja niiden vähittäisestä hiipumisesta. Voimakaskaan oma tahto ei riitä silloin, kun yhteiskunnassa valtaapitävät haluavat sulkea naiset koteihin lasten kanssa. Tämän päivän Afganistanissa nainen on edelleen miehensä palvelija ja vain se.

Elokuvan ehkä kovin kontrasti on koulutuksessa olleiden naisten vierailu Suomessa. Kesäisen kauniissa Suomessa, jossa he saavat kuulla asioita yhdestä maailman tasa-arvoisimmasta maasta. Marzia sanoo, teillä tämän saavuttamiseen on kulunut sata vuotta, minä haluan tämän kaiken heti.

Nasima irrottelee vaalikampanjan
 aikana.

Nasima Razmyar esitteli ryhmälle Eduskuntataloa. He olivat kuulleet Nasiman eduskuntavaaliehdokkuudesta ja halusivat myös tietää, onko Nasima naimisissa. Nasima kertoi vanhempiensa antaneen hänelle luvan itse valita aviomiehensä. Tämä ei Afganistanissa olisi mahdollista. Rakkausavioliittoja eivät tee "hyvät tytöt".

Elokuvan nähtyäni ymmärrän entistä paremmin Nasiman puheet ja kirjoitukset siitä, miten tärkeää on se, ettei ihmisen tausta, hänen synnyinmaansa eikä hänen sukupuolensa määrittele hänen tulevaisuuttaan. Jokaiselle ihmisellä on oikeus tulla hyväksytyksi ihmisenä. Piste.

"Marzia, ystäväni" on koskettava ja lähelle tuleva kertomus nuoresta naisesta, joka ei todellakaan pyydä mahdottomia meidän maailmastamme katsottuna. Tämän rinnastuksen - meidän elämämme täällä, heidän siellä -  Marttila tuo hyvin esille. 

Elokuvassa on myös paljon hivelevän kauniita maisemia.