Olen lukenut kohtuullisen määrän tieteiskirjoja. Kiehtovia, jännittäviä, uusia näköaloja avaavia erityisesti siitä, miten ihmismieleen voidaan vaikuttaa. Ja kuinka ihmisen kaltaisiksi, "tunteviksi" voidaan robotit rakentaa. Ne kirjat eivät ole kertoneet tästä maailmasta.
Jussi Valtosen "He eivät tiedä mitä tekevät" on myös tavallaan scifiä, eikä sekään kirja ole kokonaan tästä maailmasta.Vielä.Viime vuosien aikana digialueella tapahtunut hurja kehitys saa minut kohta uskomaan melkein mihin vaan. Ei tämä kirja ihoa kananlihalle nostanut, mutta sai kyllä ajattelemaan. Hyvin mielenkiintoinen. En yhtään ihmettele, että se valittiin Finlandian voittajaksi, vaikka kirja ei loppuun saakka aivan täysipainoisena kestäkään. Vähän liikaa jankkaamista ja toistoa loppupuolella.
Kaiken alkuna kirjassa on rakkaustarina, joka lopulta jää aika ohueksi ja ihmiset jotenkin musta-valkoisiksi. Ehkä tällainen kirja tarvitsee äärilaitoja kulkevan ihmiskuvauksen niin naisen, miehen kuin pojankin kohdalla. Tai mistä minä tiedän, miten syvästi rakkauden menetys tai hylkäämisen tunne voi nuorta miestä koskettaa.
Hienon asetelman Valtonen osaa piirtää. Isä tekee kokeita eläimillä, tytär on koekappale digimaailmassa, jonne tytär houkutellaan kaikella sillä mikä on hänelle tärkeää. Tämän uuden laitteen kautta esille nouseva uusi ja jännittävä maailma on kirjan parasta antia: samantien kun hädin tuskin ennätät ajatella, kohtaat halusi ja himosi melkein todellisina. Sinua ja "päiväuniasi" osataan lukea, sen saa huomata isäkin.
Vielä ainakin pelkkää kuvitelmaa, mutta toisaalta myös täyttä totta: miten helppoa meihin onkaan vaikuttaa. Me haluamme tiettyjä merkkivaatteita, -laukkuja, -hajuvesiä, me haluamme tavaroiden kautta olla enemmän. Iät ajat meihin on vaikutettu mainonnalla. Ehkä on vanhanaikaista kysyä, onko mainonnalla ja kaupankäynillä etiikkaa? Mikä on tieteen vastuu? Mitä kaikkea tieteen nimissä saa tehdä? Tai ehkä onkin niin, että vasta tulevaisuudessa meidän on osattava vastata näihin kysymyksiin.
Tieteen tarkoitukseen käytetyistä eläinkokeista raivostuneet yltyivät kirjassa sellaiseen väkivaltaan, jota en osaa kuvitella tapahtuvaksi Suomessa. Kun se kirjassa tapahtuu Amerikassa, se onkin toinen juttu. Siellähän voi tapahtua mitä tahansa. Myös tällaista, mutta ei meillä. Vai voisiko?
"He eivät tiedä mitä tekevät" kirja ei ole niitä ihan helpoimpia lukea, siinä on vähän liiankin paljon aineksia, mutta lukemisen arvoinen se ilman muuta on.
Tämä oli ensimmäinen kirjani, jonka luin sähköisessä muodossa. Luultavasti edelleenkin luen enemmän oikeita kirjoja, mutta eipä tarvinnut matkalle kantaa painavaa kirjaa mukanaan. Siinä ehkä sähköisen kirjan tärkein etu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti