sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Hyvässä timmissä golfia


Kun jo perinteeksi muodostunut golfin kevätviikko Turkin Belekissä on taas kerran koettu, ei voi kuin ällistellä pelin tuomia haasteita. Olisi tietysti helppo vetäytyä sen taakse, että onhan tässä jo ikääkin. Vaan kun se ei ole ihan koko totuus.

On selvää, että alussa on aina pientä haparointia enen kuin lyönnit alkavat löytyä. Golfissa ehkä kaikkein tärkeimmät lihakset ovat keskivartalon lihakset. Niistä lähtee lyönnin voima. Jos lihakset ovat heikot, lyönti saa voimaa vain käsistä eikä se riitä. Paitsi ehkä pesäpalloilijoilla.

 Kun en tänäkään talvena saanut hiihtokilometreistä apua lihasvoiman edes jonkinlaiseen säilyttämiseen, piti todella vahvasti panostaa kotitreeneihin. Tässä iässä lihasvoima on katoava luonnonvara. Siksi kerta viikossa eikä edes kaksi riitä, vaan voima- ja venytysharjoittelun on oltava lähes päivittäistä. Kun lähdin golfviikolle, olin aika luottavainen omaan kuntooni. Vaan kuinkas sitten kävikään

Ensimmäisten päivien ukkonen ja sade pakottivat pelirytmin haastavaksi: viisi peliä perättäisinä päivinä. Neljäntenä päivänä statsini oli kokonaan poissa. Ja juuri silloin, kun alkamassa oli kaksipäiväinen pääkilpailu. Selkä oli jäykkä, kroppa ei kääntynyt, lyönnit lähtivät vain käsillä. Surkea tulos ja harmitus. Tyydyin ihailemaan pelikaverin upeita avauksia ja tarkkoja putteja.

Toisen pelipäivän aamuna mietin, mitä pitäisi tehdä. Ei ollut kuin yksi ainoa keino ellen halunnut mennä vain kävelemään. Enkä halunnut, koska olin tullut golfaamaan. Tiesin, että avuksi eivät riitä mailan kanssa tehdyt hätäiset venytykset, nyt tarvitaan enemmän. Vaan enpä ole turhaa ollut jo monta vuotta mukana Helena Mörskyn kehonhuoltotunneilla. Tein hotellihuoneessa huolellisen ja pitkän sarjan kiertoja, taivutuksia ja halimisia. Kun ensimmäinen lyönti lähti, sen tunsi heti: selän lihakset olivat rennot. Nyt kulkee. Ja niin kulkikin. Peli oli kuin toisesta maailmasta. Kiitos Helenan oivaltavien liikkeiden.

Tuli vähän pitkä tarina siksi, etten osannut lyhyesti sanoa miten tärkeää on venyttely. En olisi ikinä uskonut, että vielä viidentenä perättäisenä pelipäivänä pystyn pitkien väylien kentällä hyvään suoritukseen.

Päivä oli täydellinen, kun vielä kuulin pelikaverin sanoneen vaimolleen: onpa tuo Anita pitänyt itsensä hyvässä timmissä!  Ei sitä vanha tämän enempää tarvitse motivointia. Taas mennään kovaa.



Komeat lumipeitteiset vuoret lisäävät kenttien kauneutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti