Unelmasta tuli totta

Hakaniemen tori viime vuoden vappupäivänä. Nasima Razmyar on pitämässä vappupuhetta. Kuuntelen ja  herkistyn. Kirjoitan blogiini, miten hän puhuu  katsomossa istuville vanhemmilleen. Hän näkee heidän ylpeytensä hänestä, tyttärestään. Tapa miten hän sen sanoo, säteilee torin toiselle laidalle saakka. Sellainen Nasima on: täynnä tunnetta, iloa ja aivan upeaa läsnäoloa.

Olen viime viikkoina saanut vastata kysymykseen, miten päädyin Nasiman tukiryhmään. Olin EU -vaaleissa vähän jakamassa hänen esitettään, otin tuntumaa vaalityöhön ja ehdokkaaseen. Pikkuhiljaa alkoi tuntua, että voisin ehkä tehdä enemmänkin. Menin syksyllä ensimmäiseen avoimeen tilaisuuteen. En tuntenut läsnäolijoista ketään. Sen huomasin, että nuoria naisia oli paljon. Vähitellen Katri, Ursula,Sara, Maria, Kiti ja monet muut tulivat tutuiksi. Olin uudessa joukossa, mutta en tuntenut vierautta. He olivat esikuvansa - Nasiman - oloisia. Talvella päätin pysyä matkassa mukana.

Vaalien lähestyessä alkoi varsinainen "katutyö". Viimeisen kahden viikon aikana pidin yhden Nasimasta vapaapäivän, muuten kiersin katuja ja toreja. Eikä se ollut edes vaikeaa. Ihmiset tunsivat ja tiesivät Nasiman. He kävivät kertomassa, että meidän koko perhe äänestää sinua. Hän oli varmasti nuorten naisten ehdokas, mutta yli viisi tuhatta ääntä kertoo siitä, että myös miehet ovat halunneet kirjoittaa Nasiman numeron.

Viime lauantaina vaalipäivän aattona eräs mies tuli Narinkkatorilla luokseni ja halusi välittää kauttani terveiset Nasimalle. Hän kertoi, että Nasiman jakaessa äitienpäivänä  ruusuja, eräs vanhempi nainen saadessaan ruusun oli sanonut: hän todella halusi antaa sen juuri minulle. Sellainen Nasima on: aidosti sydämellinen ja lämmin ihminen.

 Olen aivan vakuuttunut, että hänestä tulee hyvä kansanedustaja.