Peloista on uskallettava puhua

Eilen illalla A-studiossa puhuttiin nollatuntisopimuksista. Ja kerrottiin, että studioon oli pyydetty kuutta kymmentä (60) tällaisella sopimuksella työskentelevää. Kaikki olivat kieltätäytyneet tulemasta. Näin työpaikkasopimiseen rohkaisevia työpaikkoja meillä on: työtekijät eivät uskalla tulla omilla kasvoillaan kertomaan asioista. Yksi uskalsi, kun on tällä hetkellä työtön.

Pelko on kova sana ja vahva tunne. Ehkä herran pelko on myös viisautta, koska työmarkkinat ovat tällä hetkellä mitä ovat. Mutta pelon luomaa tunnetilaa olisi kyllä hyvä pohtia enemmänkin. Jos emme pelkäisi työnantajaa, työtovereita, muualta maahamme muuttaneita, eri värisiä ihmisiä - tekisimmekö erilaisia valintoja?

Hetken harkitsin, laitanko sanan pelko lainausmerkkeihin, koska pelon tilanteet ovat niin erilaiset. Sanonko esimiehelle mielipiteeni -tilanne on aivan toinen kuin jos olen uhkaavassa väkivaltatilanteessa. En laittanut, koska molemmissa tilanteissa pelko vaikuttaa käytökseemme. Ja siitä on kysymys.

Ajassamme on paljon asioita, jotka pelottavat. Vaalien alla ajattelin, että  meille luodaan aivan tarkoituksella ja korostetusti mielikuvaa lähellä olevasta hyvin pelottavasta maailmasta. Kaikki se mitä on tapahtunut Ukrainassa, on pelottavaa. Sota tuli lähelle, mutta silti se on vielä kaukana. Venäjä on nostettu uhaksi. Se onkin sellaiseksi helppo mieltää, koska näyttää etteivät asiat ole siellä hallinnassa.

Vaalikentällä sivuuttiin myös näitä pelkoja, mutta oli myös toisenlaisia asioita. Eräs mies yritti vakuuttaa minut siitä, että somalit raiskaavat sen vuoksi, että somaleilla on aivan erikoinen oma raiskausgeeni. Että he ovat alttiimpia raiskaamaan kuin muut. Se mikä tapahtui Tapanilassa, kosketti meitä kaikkia ja tuntui tosi pahalta. Satuttiko ja lisäsikö pelkojamme vielä enemmän se, kun meille kerrottiin raiskaajien tausta? Vaikuttiko tämäkin tapahtuma siihen miten äänestimme?

Meitä pelotellaan muslimeilla. Ne tulevat ja valloittavat kohta koko Euroopan ja tietysti myös Suomen. Meidän annetaan ymmärtää, että juuri heistähän se väkivalta kumpuaa. Ihminen, joka on jo valmiiksi ennakkoluuloinen, imaisee miettimättä väitteet siitä, miten muualta tulevat vievät työmme ja asuntomme, elävät verorahoillamme, ostavat jopa hienoja lastenvaunuja. Mitä vähemmän tiedämme, sitä enemmän pelkäämme.

Pelko on vaikea tunne, koska siihen ei saa konkreettista otetta. Ei ole helppoa löytää sanoja omalle pelolle, koska tunne on niin syvällä alitajunnassa. Se on vaistonvaraista. Siksi sitä pitäisi myös käsitellä. Jos pelolle antaa tilaa, se kasvaa. Emme vielä tiedä, millaista politiikkaa uusi hallitus tulee tekemään.  Mutta sen tiedän, että ulkopuolelle hallituksen jääneiden puolueiden olisi tarkemmin kuunneltava ihmisten pelkoja. Eivät ne kieltämällä häviä. Eivät pelot eivätkä niiden syyt. Siinä on työmaata joka ikiselle puolueelle.