Mari Pihlajakoski on kuvataiteilija. Hänen näyttelynsä on parhaillaan esillä aina marraskuun 11. päivään saakka. Paikka on Galleria Johan S. Eteläranta 14. Näyttely on osa kuvataiteen maisteri -tutkinnon lopputyötä Aalto -yliopiston Taiteen ja Suunnittelun Korkeakoulussa.
Olen saanut viime kuukaudet seurata naapurini tuskaa kaikesta siitä, mitä lopputyöhön kuuluu. Kirjallisia töitä ja tietysti ennenkaikkea sellaisten taulujen työstämistä, joihin voi itse olla tyytyväinen. Kaikki olisi tietysti helppoa, jos elämä sujuisi tuosta vaan. Vaan kun se ei aina suju. Migreeni heittää peiton alle useaksi päiväksi ja työhuone menee alta pois kesken kaiken, esimerkiksi. Silti taulut olisi saatava valmiiksi.
Facebookissa on näyttäytynyt Mari, joka rakastaa koirien maailmaa eikä vain oman Lottynsa. Mutta on päivittäisistä kirjoituksista ollut luettavissa myös suuri tuska. Ei ihme, että migreeniin taipuvainen pää ja mieli hermostuu, kun on siedettävä omaa epävarmuuttaan - ja maalattava.
Kävin katsomassa Marin taulut. Ne olivat juuri niin vaativia ja vaikuttavia kuin aina. Katsoja ei pääse ihan helpolla. Mari ei yritäkään tehdä kaunista taidetta, vaikka kyllä hän sitäkin osaa. Näyttelyn taulut kahdesta nuoresta tytöstä on maalattu herkillä värisävyillä. Hyvin kauniit. Sitten ovat ne muut taulut.
Mari sanoo itse maalauksiensa sijoittuvan masentuneen ihmisen suljettuun ja eristäytyneeseen elinpiiriin, jossa tuttu ja turvallinen muuttuu oudoksi, jopa pelottavaksi. Hän on työstänyt tauluissaan omaa migreeniään ja käyttänyt itseään mallina. En osaa edes kuvitella, miten hän on onnistunut kuvittamaan migreeninsä kovan tuskan. Epäselväksi ei paha olo jää. Ja niin kuin hän itse sanoo: "Kasvot, jotka katsovat peilistä ovat yhtäkkiä oudot ja hirviömäiset. Todellisuudesta tulee vierasta, ja se alkaa kirjoittaa omaa kauhuelokuvaansa."
En ihmettele, että mielenterveysseura on halunnut hänen taulujaan julkaisuunsa,jossa käsitellään torjuttujen tunteiden jähmettävää vaikutusta.
Kyllä. Anita. Tunnistan kirjoituksesta rakkaan serkkuni <3 Kirjoitat kauniisti. Muistan pikku Marin, joka aina piirsi hyvin mielikuvitusrikkaasti kun piirsimme lapsena :) Taiteellisuutta, käsillätekemistä on suvussa. Minulla on makuuhuoneessa, häälahja, Marin maalaus "Rain prayer". Erityyliä mitä hän nykyisin enemmäkseen maalaa. Kaunis, sinisävyinen. Muistelen, että taiteilija itse ei ole ihan tyytyvinen siihen, mutta kyllä me muut ollaan. Mari on kehittynyt jatkuvasti, ja se on hieno piirre. Ei jämähdä. Ansaitsisi suurempaakin arvostusta. En minäkään ihmettele miksi mielenterveysseura valitsi juuri Marin maalauksia... Mari sanoo maalauksessa asiat niinkuin ne on, mutta toisaalta, jokainen saa nähdä ne niinkuin ne omasta mielestä on. On ihanaa että Marilla ja perheellään on noin ihana naapuri!! Jaoin blogisi seinälläni, ansaitsee tulla jaettavaksi. Kirjoitat muutoinkin erittäin hyvin ja niin, että jaksaa lukea. Kaikkea hyvää sinne etelään ja terveisiä naapureille ;)
VastaaPoistaKiitos palautteesta. Ainahan se on on mukavaa saada kiitosta ja varsinkin nyt, kun vasta tässä opettelen tätä blogikirjoittelua. Hauskaa, kun saa näin yhteyden itselleen tuntemattomiin ihmisiin. Hyvää syksyä! Anita
Poista