Elettiin jotain 1960 –luvun loppupuolta, kun sain kutsun päivällisille töölöläiseen ravintola Mottiin. Silloin Motti oli hyvin varakkaiden ja arvonsa tuntevien herrojen ravintola. Ruokalistalla kerrotaan olleen pässinkiveksiä, jotka tarjottiin liekitettynä.
Aika muuttui, ehkä vakiasiakkaat vanhenivat eikä uusia tullut riittävästi. Motti lopetti, mutta tila jäi. Uusia yrittäjiä on riittänyt, mutta vaihtuvuus on ollut kova. Eikä ole tullut uutta Mottia. Nyt ravintolassa toimii trattoria Sogno, italialaishenkinen paikka.
Olimme lounasaikaan ravintolassa, joten se ei ehkä kerro kaikkea Sognon tasosta. Punajuuri-vuohenjuustokeitto oli hyvin maukas, mutta tonnikalapasta ei ollut mistään kotoisin. Pitikö ottaa purkkiruokaa. Seuralaiseni salaatti oli suuri, mutta senkin määräävimmät ainekset tulivat purkeista: artisokat ja pavut. Lounaan hinta jäi naftisti alle kymmenen euron. Ehkei sillä rahalla voi muuta tarjotakaan kuin purkkiruokaa.
Ravintolan sisustus oli mukava, lämpimänoloinen. Pidin tästä enemmän kun siitä edellisestä, joka oli vähän steriili. Mutta se olikin suomalaista designia.
Sognon palvelu oli iloista ja välitöntä, nuori mies sai meidät vanhat leidit nauttimaan kaksi lasia luomuproseccoa. Se oli hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti