Mukana on tietysti suomenruotsalainen herrakansa, joka on rikas, pahoinvoiva, itseensä sulkeutunut. Jollain kumman tavalla Westö kirjoittaa kuin olisi kaikkien puolella. Tai jos ei nyt aivan samalla puolella, niin jokaista, erilaista ja poikkeavaakin ymmärtävä. Hän ei katso Pitkänsillan eri puolilla asuvia ihmisiä musta-valkoisesti. Niin kuin ei ole tehnyt sitä muissakaan kirjoissaan.
Ja totta kai jälleen kerrotaan Helsingistä, millainen se oli vuonna 1938, mitä filmejä silloin esitettiin ja keitä filmitähtiä rakastettiin, mitä musiikkia kuunneltiin. Pidän suuresti tällaisesta paikallistamisesta.
Vuonna 1938 Hitler oli jo valtias ja juutalaisvainot alkaneet. Emmekä me suomalaiset olleet tästä ulkona. Siitä kertoo todellisuuspohjainen esimerkki urheilukilpailusta Stadionilla. Miten niin, etteikö politiikka kuuluisi urheiluun? Se on aina kuulunut. Olisipa kiva tietää, miten Westö on päässyt tämän tapahtuman jäljille, jossa kisan selkeä voittaja sijoitettiin neljänneksi. Juutalaisen ei silloin sopinut pärjätä.
"...mutta minua hämmästyttää se, että te luulette että oikeudenmukaisuus on jotain itsestään selvää. Oikeudenmukainen kohtelu on etuoikeus." (Kangastus 38).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti