sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Leif Salmén on muuttumaton

Leif Salmén on hurmaava kaikessa kyynisyydessään, vaikka en ymmärrä, miten hän jaksaa olla noin pessimistinen ja melkein kaiken niin nurinniskoin näkevä. Mutta Salmén on aina ollut samanlainen, jo silloin polittisena toimitsijana ollessaan. Aina kun hänen pilkkansa kohdistui muihin, se nauratti, kun "omiin" ihmisiin, se suututti.

Salménin kirja Maanalainen moskeija liikkuu laajalla alueella, siis maailmassa laajasti.  Otti ihan vähän lujille, kun yritin pysyä perässä, missä milloinkin mennään. Salmén liikkuu sujuvasta kaikkialla Euroopassa ja vähän muuallakin, käy välillä Savossakin ja Helsingin Alppilassa, kotini nurkilla.

Ukrainan tapahtumien ja Putinin tekojen ollessa juuri nyt päällimmäisenä mielessä, oli vaikea lukea Salménia muistamatta tätä ja vertaamatta hänen kirjaansa viime viikkojen tapahtumiin. Salmén ei montaa sanaa Venäjästä sano, mutta sanoo kuitenkin että "useimmissa maailman maissa - myös Venäjän kaltaisissa näennäisdemokratioissa - vallanpitäjät sortavat armotta suurta osaa kansalaisistaan".

EU:sta ja sen mahdottomuudesta hän kirjoittaa paljon eikä tietenkään usko nykyisenlaisen Unionin onnistumiseen. En itse näe minkäänlaista uskonnollista eurohurmiota niin kuin Salmén, mutta samaa mieltä olen siitä, ettei budjettivaltaa pidä siirtää Suomesta pois.

Salménin mainiota ironiaa: "Toki voi ymmärtää jokaisen aidon perussuomalaisen tympääntyneisyyden ja ärtymyksen, kun hänelle muistutetaan, että ruotsinkielinen runoilija on kirjoittanut Suomen kansallislaulun sanat ruotsiksi, sen säveltäjä on saksalainen ja molemmat elelivät venäläisen keisarin hallitsemassa maassa."

Tai: "Valistus ja humanismi? Ne ovat liian epämääräisiä käsitteitä. Eivätkö brittiläiset imperialistit olleet nimenomaan  humanisteja, jotka pyrkivät sivistämään koko maailman? Eivätkö jakobiinit giljotiineineen olleet valistuksen sanansaattajia? "
Sivumennen sanottuna kolonialismin julmuuksista on Mario Vargas Llosa kirjoittanut hienon kirjan "Keltin uni".

Alppilan osalta muistomme ovat samanlaisia. Kun 1980 -luvulla muutin tälle alueelle, naapuritalossa oli pieni paperikauppa, jota kaksi vanhempaa naista piti.  Se loppui euron tuloon. Siinä kaupassa käytiin harvoin vain ostamassa, aina oli aika vaihtaa muutama sana. Vieressä ollut valokuvaliikekin lopetti, kun digikamerat tulivat. Tänään on tilalla toisenlaista kauppaa, pienet kivijalkaputiikit ovat kuitenkin vielä säilyneet.  Joskin myös pubeja ja partureita tällä alueella riittää.

On Leif Salménin kanssa samaa mieltä tai ei, lukemisen arvoinen hänen kirjansa on. Ja niin kuin Salmén sanoo, meidän on koko ajan kyseenalaistettava (ainakin yritettävä) ne myytit ja väitteet, jotka estävät meitä näkemästä asioita niin kuin ne ovat. Se vaan ei ole kovin helppoa edes meillä, jossa sananvapaus on hyvällä tasolla. Ajatellaanpa vain Venäjää tällä hetkellä. Kansa katsoo ja uskoo, mitä Putinin televisio sanoo. Ja muita kuin Putinin "ohjaamia" ohjelmia ei ole. Kyseenalaista siinä sitten näkemääsi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti