Alppilan kirkossa brunssilla

Kotini nurkalla oleva Alppilan pieni kirkko on osa suurempaa Kallion seurakuntaa.  Kosketukseni kirkkoon on rajoittunut kirkonkellojen soiton kuunteluun.  Se että ylipäätään reagoin kaiken muun hälinän keskellä kellojen soittoon, lienee lapsuuden peruja. Korkealla mäen töyräällä Kokemäen joen yläpuolella sijainneen kotiseutuni kirkon kellojen ääni kantautui kauaksi. Ehkä siitä on jäänyt "pyhäinen" tunne.

Tänään sain naapurini edesauttamana toisenlaisen kosketuksen Alppilan kirkkoon. Kirkon lauantaibrunssilla on peräti kaksi kattausta ja ainakin tässä myöhemmässä, ruokailijoita ja erityisesti lapsiperheitä oli paljon.

Kirkkoherra Teemu Laajasalo kirjoittaa tervetulotoivotuksessaan, että syömällä yhden ruoan tarjoan yhden ruoan nälkäiselle Afrikassa. Raha menee kirkon ulkomaanavun kautta.

Jos rehellinen olen, tämä hyvä ajatus ei minua saanut liikkeelle, vaan brunssin kehutut kokit.  Ja toden totta, espanjalais-italialaiset kokit Manu ja Dani olivat ainakin omassa lohiannoksessani onnistuneet loistavasti.  Ei rasvaista kalaa, ei perunoita, ei turhia kastikkeita, vaan tosi maukas kokonaisuus jonka täydensi - oliko se vihreä  tillimajoneesi.
Alkupalojakin oli kolme: salaatti, smoothi ja erinomainen porkkana-inkiväärikeitto.

Turhan kauan jouduin lämmintä ruokaa odottamaan, mutta niin kuin kirkkoherra kirjoitti: olemme amatöörejä, olkaa armollisia.  Siihen oli helppo suostua, olitte niin ystävällisiä ja kaiken aikaa tekeviä. Sitä paitsi, dj Bunuel soitti mukavaa musiikkia kuten Cornelius Vreeswijkiä.