Odottaako vanhuus - köyhyys?

Kyllä meidän naisten kelpaa.  Elämme yhä vanhemmiksi, olemme yhä terveempiä eikä 63 vuotiaana eläkkeelle jääminen ole katastrofi. Edessä on elämä ja vapaus,voi tehdä kaikkea mukavaa kun on aikaa. Nykyään. Toista oli ennen, kun jo viisikymppisenä piti pukeutua niin kuin vanhan naisen kuuluu pukeutua.

Tietenkään ei elämä ole auvoista kaikille. Niille se on helppoa, jotka saavat kuukausittain eläkettä tililleen noin pari tuhatta euroa.  Sillä rahalla ainakin velaton ihminen elää kohtalaisen mukavasti. Kun työelämässä naisen euro on 80 senttiä, niin eihän se muuksi muutu eläkkeelle jäädessä. Naiset saavat noin 700 euroa vähemmän eläkettä kuin miehet.  Selittävinä tekijöinä ovat naisten lyhyemmät työurat, alempi ansiotaso ja myös lastenhoitoon käytetty aika.

Kaikki hyvin niin kauan kuin eletään avioliitossa tai ylipäätään parisuhteessa. Menojen maksajia on kaksi. Kun nainen jää yksin, hän myös maksaa kaikki kulut yksin. Eniten rahaa kuluu tietysti asumiseen, mutta myös liikkumiseen, lääkkeisiin ja ravintoon. Vanhuus - köyhyys kohdistuu kovemmin pienipalkkaisiin, työväestöön kuuluviin ja yksin eläviin naisiin. Nyt kysytään, tämäkö tuleva eläkeläisköyhälistö.

Tällaista kuulin, kun kuuntelin Ilmarisen johtajan Jaakko Kianderin viisasta puheenvuoroa.

 Käsittääkseni keskustelu tästä asiasta on vasta alkamassa. Voimmeko löytää avaimia vanhuus-köyhyyteen? Pidemmät työurat? Ei taida olla avuksi ainakaan kouluttamattomien naisten kohdalla.