Tietysti media on tehnyt osansa kielteisten tai vähintäänkin epäluuloisten mielikuvien herättämisessä. Mitäs kertovat kaikista pikkumaisuuksista ja mitäs tekevät naurettavaksi asioita, jotka eivät sitä oikeasti ole. Kun minkäänlaista kokonaiskuvaa ei pysty muodostamaan, menee helposti ajattelemaan kaikkea vain Brysselin touhuiksi. Ja niinhän se on, että jos joku tuntuu turhalta turhakkeelta, miksi vaivautua edes äänestämään, saattaa moni ajatella.
Tänään meiltä ei kysytä, haluammeko EU:n vai emme. EU on ja pysyy - ainakin toistaiseksi. Sen sijaan meidän pitää kysyä ja hakea vastausta siihen, millaisen EU:n me haluamme. Esimerkiksi veroparatiisien olemassaolo tiedetään ja tänään jopa tunnustetaan, mutta saako EU muutosta aikaseksi? Luulisi sen olevan mahdollista, koska muutamat maat ovat jopa EU -maita.
Itse haluaisin löytää vastauksia kysymykseen, onko EU:n valta jo liian suuri, vaikuttaako se jo liiaksi jokapäiväiseen elämäämme.
EU on helppo nähdä pohjattomana kaivona, jossa kovapalkkaiset virkamiehet tekevät päätöksiä. Ymmärtääkseni yksityinen europarlamentin jäsen ei voi kovin paljon vaikuttaa, ei ainakaan yksinään. Olennaista on se, millaisessa ja kuinka suuressa ryhmässä hän toimii. Siksi nyt ei riitäkään se, että löytää itselleen sopivan ehdokkaan, on vielä katsottava hänen taustaryhmänsäkin.
Viimeisimmässä YDIN -lehdessä ovat Thomas Wallgren ja Sampo Terho vastaamassa, mihin suuntaan he haluaisivat EU:ta kehittää. Minusta ei ole arvioimaan herrojen sanomaa, mutta ei heidän mielipiteensä ainakaan helpottaneet omaa ajatteluani.
Wallgren sanoo, että ainoa tapa pelastaa EU on sen demokratisointi. "Nyt se on kehittymässä Kiinan rinnalla kohti autoritaarista kapitalismia." Hän esittää niin kuin on jo tehnyt aiemminkin, että jäsenmaissa on lähivuosina järjestettävä kansanäänestys siitä, mikä valta kuuluu jatkossa yhteisesti EU:lle ja mikä kuuluu jäsenmaalle. Ei huono ajatus, vaan ei taida toteutua vielä vuosiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti