Ennen kierrosta tammien alla kävimme tervehtimässä kaikkein komeimmalla paikalla mäen päällä olevaa Henrik Borgströmiä (1799-1883). Hänen sanotaan olleen kuollessaan yksi Suomen rikkaimmista miehistä. Borgström hankki rahansa muun muassa tupakkatehtaallaan ja Forsan puuvillakehräämöllä. Lisäksi hän on varmaan ollut myös mukava mies, koska mitä muuta voi ajatella puutarhanhoidosta ja kulttuurista kiinnostuneesta ihmisestä. Niille hän myös jakoi rahojaan. Borgström luovutti omistamansa Eläintarhan alueen kaupungille vuonna 1877. Kiitokseksi tästä hänen kuvansa veistettiin jykevään pronssiseen rintakuvaan vuonna 1888. Työ on Walter Runebergin valmistama.
Leo Mechelin sai tammen vuonna 1899. Hän sai sen tunnustuksena erityisesti laajasta ja pitkästä yhteiskunnallisesta työstään. Liberaalipoliitikko (myöhemmin RKP) puhui paremmin ruotsia, ranskaa ja englantia kuin suomea ja osallistui kaikille valtiopäiville vuosina 1872-1906.Taiteilija Walter Runeberg oli Johan Ludvigin poika. Kun taiteilija täytti 70 vuotta vuonna 1908, myös hän sai oman tammensa. Walter Runebergin töitä ovat Borgströmin patsaan lisäksi ainakin Esplanaadilla oleva J. L. Runebergin patsas, Aleksanteri II:n patsas Senaatintorilla ja kaunis patsas Helsingin Lastensaairaalan pihalla. On hän tammensa ansainnut.
Jean Sibelius sai tammensa vuonna 1941 ja J.W.Snellman niinkin myöhään kuin vuonna 2006.
Mukavaa, kun puistoissa voi kokea tuulahduksen menneiltä ajoilta. Pitäisiköhän pitkästä aikaa lukea Veijo Meren neliosainen, Suomen historiasta toisella tapaa kertova kirjasarja, jonka viimeisin osa on otsikoitu "Suurta olla pieni kansa". Vaikka Meren kirjan mukaan Juho Kusti Paasikivi on sanonut "kyllä se on saatanaa, että kansa on pieni".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti