Lukupiirini keskusteli Minna Canthin elämästä. Keskustelun pohjana oli Minna Maijalan kirjoittama uusi elämänkerta. Äitienpäivän läheisyys taisi vaikuttaa siihen, että jäin pohtimaan kirjailijaa ja aikansa sosiaalisen omantunnon herättäjää Minna Canthia äitinä. Tosin kovin paljon kirjassa ei juuri siihen ole aineksia.
Minna oli vain 35 vuotta, kun hänen miehensä kuoli. Silloin elettiin keskikesää vuonna 1879. Puoli vuotta myöhemmin syntyi heidän seitsemäs lapsensa, Lyyli, joka ei siis koskaan nähnyt isäänsä. Vanhin lapsista oli Anni 13 vuotta. Kun mies kuoli, elämältä putosi taloudellinen pohja pois.
Minna ei jäänyt kipuilemaan, vaan teki sen mitä oli tehtävä. Perhe jätti rakkaan kotitalonsa Jyväskylään, muutti Kuopioon, jossa olivat Minnan äiti ja veli. Ja lankakauppa. Olisi luullut, että yksistään arkipäivästä selviäminen olisi vienyt kaiken Minnan ajasta ja energiasta, mutta mitä vielä. Hän ei tyytynyt kauppiaana vain hankkimaan rahaa perheelleen, vaan hän herkästi innostuvana ihmisenä eli täysillä sen ajan suomalaistuvassa yhteiskunnassa. Sen paremmin hänen lapsensa kuin arkipäivän rutiinit eivät pystyneet vaientamaan hänen luovuuttaan eivätkä sumentaneet hänen aistejaan nähdä, millaisissa oloissa köyhät elivät, millaisia olivat avioliitot pahimmillaan.
Minna Canth toi teoksissaan esille naisten ja äitien, perheitten näkökulmaa. Eivätkä ne ajat ole mitään muinaishistoriaa. Avioliiton ulkopuolella synnyttäviä äitejä ei enää laiteta kirkon jalkapuuhun eikä heitä muutoinkaan häväistä. Mutta edelleen perheissä on väkivaltaa, sovun ja perherauhan säilymiseksi nainen on se joka usein nöyrtyy.
Vaikka Suomi onkin tällä hetkellä rankattu maailman parhaaksi maaksi äideille, olisi minnacantheilla vielä tehtävää. Naisen euro on 83 senttiä ja eläkeläisnaisen euro vain 78 senttiä. Jossain on sen sanottu olevan vain 62 senttiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti