Käsketäänkö vai houkutellaanko meitä?

Vuosikausia sitten sain "nauttia" pomosta, joka tiesi mitä tahtoi.  Hänellä oli selvä ajatus, mihin suuntaan toimintaa pitää viedä eikä kenelläkään ollut epäilystä, kuka oli talon pomo. Hänellä oli valtaa ja hän osasi käyttää sitä.  Hän oli myös mestarillinen propangandan käyttäjä ilman mitään somea. Myöhemmin olin myös päinvastaisessa tilanteessa. Ihminen, jolle oli annettu valtaa, ei sitä käyttänyt. Silloin vasta hullunmylly alkoi. Huhut kulkivat ja kaikenlaiset epäilyt ja pelot lisääntyivät. Työmotivaatio ainakin nollautui.

 Anu Kantolan kirja "Matala valta" sai minut miettimään omia pomojani ja eritoten sitä, miten suuri muutos työelämässä on tapahtunut johtamistavoissa.  Johtaja ei voi ajatella asioista eikä ihmisistä musta-valkoisesti. Tai se ei ainakaan ole oikea tapa.  Kantolan kirjassa on hauska juttu siitä, mitä Keskon silloinen pääjohtaja Mansukoski on ajatellut johtamisesta: "Kaikki johdettavat pysyvät samanlaisina kuin kaikkien perheiden lapset ovat kaikkina aikoina olleet: toinen toimii porkkanalla ja toinen kaipaa keppiä". Mansukosken mielestä ei ole varaa porukalla johtamiseen. Tämä kaikki on sanottu vuonna 1985 eli ei siitä niin kauan ole. Eikä tämä tapa ole kuulemma muodista poissa vielä 2000-luvullakaan.

Valta ja sen käyttäminen on hirmun mielenkiintoinen asia. Sen tutkimista aion tässä jatkaa ja yritän nähdä myös sen näkymättömän vallan. EU -vaalien alla olimme jatkuvassa tykityksessä muuallakin kuin puolueiden vaalimökkien lähettyvillä eli meihin äänestäjiin vaikutettiin monin tavoin. Ja kun ei enää ole Kekkosta sanomassa, mikä on oikein ja mikä väärin, joutuu tässä pieni ihminen ihan itse tekemään valintoja eikä se aina ole niin kovin helppoa.

Yritin seurata vaalikeskusteluja ja ehdokkaiden haastatteluja. Mutta niinhän siinä kävi kuin yleensä ihmisten välisessä kanssakäymisessä käy. Kun ihmisen ulkoinen olemus ja tapa puhua ärsyttää, on vaikeaa olla vastaanottavainen hänen sanomalleen. Ja toisaalta, jos joku on kertakaikkisen valloittava ja vaikuttava, on yhdentekevää mitä hän sanoo. Silloinkaan en kuule mitään, näen vain. Hyvä esiintyjä on meille äänestäjille vaikea tapaus.  On niin helppo antautua nauttimaan "taiteellisesta" suorituksesta, puhujan tyylikkyydestä ja sujuvasanaisesta esiintymisestä. Ei siinä ensimmäiseksi tule mieleen kyseenalaistaa puhujan asiaa.