Nasima Razmyar valloitti

Hakaniemen tori vappupäivänä. Nasima Razmyar tulee puhujapönttöön. Katsoo yleisöä ja sanoo: WOW! Kohtuullisen harvinainen tapa aloittaa puhe.  Selitys tulee heti perään: yksi Nasiman unelmista on toteutumassa juuri nyt, saada olla puhumassa perinteikkäällä Hakaniemen torilla.  Ja nimenomaan vappuna. Minustakin se on kunnia-asia, josta sietää olla ylpeä.

Puheen päätyttyä juontaja kysyy Nasimalta jotain - en enää muista mitä, mutta muistan vastauksen. Nasima sanoo olevansa onnellinen nähdessään isänsä ja äitinsä katsomossa ja heidän ylpeytensä hänestä, tyttärestään. Tapa miten hän sen sanoo, säteilee varmaan torin toiselle laidalle saakka. Herkistyn itsekin.

Saako sitä olla vappupuheessa näin täynnä tunnetta, ylpeyttä ja iloa siitä, että matka Afganistanin Kabulista on tuonut hänet vappupuhujaksi Hakaniemeen? Saa ja pitää. Voi kun me suomalaisetkin joskus osaisimme välittää omat tunteemme - joita meillä takuuvarmasti on - yhtä vilpittömällä ja suoralla tavalla.  Häpeilemättä niitä.

Nasima sanoo, olen saanut Suomelta niin paljon, nyt haluan antaa jotain takaisin. Siksi hän on ehdolla Euroopan parlamenttiin. Päätin liittyä siihen suureen ryhmään, jonka tavoitteena on saada Nasima Brysseliin. Tässä naisessa on ainesta vaikka mihin. Tutustu vaikka itse: nasima.fi.