Ydin -lehti täynnä asiaa

YDIN -lehti tipahti postiluukusta. Sata sivua "ihmiselle, jolle väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo", sanotaan lehden kannessa. Jos en nyt aivan intohimoa tunne, on lehden aihepiiri minua lähellä, on aina ollut. Ydin -lehden syyskuun numerossa on paljon monipuolista pohdintaa, mielenkiintoisia aiheita.
 
Erityisen kiinnostava oli Andreas Fagerholmin "Euroopan uudet puoluekuviot", jossa hän tarkastelee, miten vihreät ja populistinen radikaalioikeisto ovat ottaneet perinteisiltä puolueilta tilaa itselleen. Hän esittää tärkeän kysymyksen myös meille suomalaisille: "voiko vasemmistoa kannattavien uusien sukupolvien joukossa niiden arvostama vihreä ja kasvukriittinen politiikka olla esillä ilman, että sosialidemokraateille tärkeät ydinkannattajat, usein työväenluokkaan kuuluvat, pakenevat populistisiin liikkeisiin?"

 
Thomas Wallgren kirjoittaa Ydin -ledessä otsikolla "Kestävään hyvinvointiin". Wallgren kirjoittaa joskus niin filosofisen vaikeasti, että pitää aina varata aikaa, jotta edes jotain hänen ajattelustaan ymmärtäisi. Wallgren hakee kirjoituksessaan vasemmiston uskottavuutta ja pohtii kannattajien ja erityisesti aktiivien katoamista.

Wallgren määrittelee ihmisen innoituksen lähteiksi kolme asiaa. Ensiksi idealismin, halun toteuttaa epäitsekkäitä tavoitteita. Toiseksi oman ja läheisten edun tavoittelun ja kolmanneksi kaunan, kateuden ja vihan. Wallgren kirjoittaa:"Kauna vie ihmisiä uusoikeiston populismiin, itsekkyys perinteisen oikeiston omaksumaan markkinaliberalismiin, aate punavihreiden ekosolidaarisuuteen."
Itsekin järjestötoiminnassa vuosikymmeniä mukana olleena, olen monasti ollut pohtimassa, miten saada ihmiset innostumaan, toimimaan aktiivisesti omassa järjestössään tai puolueessaan. Se on ikiaikainen, kaikkia järjestöjä koskeva ongelma. Aina on liian vähän ihmisiä tekemässä. Ensi kevään eduskuntavaalit nostavat taas tämän kysymyksen ajankohtaiseksi.

Kysymykset on hyvä joskus kääntää henkilökohtaiseksi. Mikä minut saisi innostumaan? Viimeksi olen ollut täysillä mukana silloin, kun Tarja Halonen ensimmäisen kerran valittiin presidentiksi.  Silloin meitä oli niin paljon ja ennen kaikkea, silloin meillä oli intohimoa.  Ajatus, että nainenkin voidaan valita presidentiksi, sytytti.  Nyt juuri ajassamme liikkuu niin paljon sellaista, että onpa ihme ellei tässä taas kerran syttyisi tekemään edes jotain pientä.

Kuulen jo kysymyksen, mikä ihmeen Ydin. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti on ilmestynyt melkein puolivuosisataa. Voit tutustua lehteen osoitteessa www.ydinlehti.fi tai osta se AppStoresta.