Putosimmeko puusta liian aikaisin?

"Suomi on kuitenkin tarkoitettu vain suomalaisille."  Vai niin on tarkoitettu. Kuka sitten on tämän päivän suomalainen?  Hän, joka asuu Suomessa, on syntynyt Suomessa suomalaisista vanhemmista? Entä hän, joka on syntynyt  suomalaisesta naisesta ja turkkilaisesta miehestä, onko hän suomalainen?  Ovatko romaanit ja saamelaiset myös suomalaisia? Onko hän suomalainen, joka on lapsena tuotu Suomeen, käynyt täällä koulunsa, on töissä, maksaa veronsa ja puhuu suomen kieltä?

Suomi -kuvio ei enää ole yksivärinen, se on pikemmin kuin mosaiikki, useista väreistä koostuva.

Ymmärrän tätä ajattelua "Suomi vain suomalaisille" siltä pohjalta, että meitä pelottavat monet, uudet ja oudot asiat. Kaikesta kehityksestä huolimatta maailmaamme ei ole aina helppo ymmärtää. Se mikä ennen oli tuttua ja turvallista, on nyt vierasta ja pelottavaa.  Miten sen voi kohdata? Vetäytymällä ja käpertymällä neljän seinän sisään, heittäytymällä aggressiiviseksi, purkamalla vihaansa nimettömänä netissä?

On toisiakin tapoja. Mitä enemmän tunnemme toisia kulttuureja, sitä vähemmän uhkaavilta ne tuntuvat. Ja hyvänen aika, olemmehan jo vuosikymmenet hyväksyneet tietyt maahanmuuttajat.  Kun haen sushi -annokseni Mikurasta, olen iloinen, että kokit ovat aitoja japanilaisia.  Se on usein laadun tae. On hienoa, että malesialaisravintolan henkilökunta ei ole suomalaisia. Eihän ravintolasta sitten saisi ollenkaan aitoa malesialaisruokaa.  Tässäkö se raja kulkee?

 Me suomalaiset hyväksymme ulkomaaalaiset vain heille sopivissa rooleissa, emme muuten. Niin tässä kuin missään muussakaan asiassa menneisyyteen takertuminen ei auta mitään.

Vähän hämmästelin sitä mitä  Dimitri Qvintus viime viikon Iltalehden kolumnissaan kirjoitti. Hän sanoi jotain siihen suuntaan, että julkisissa kulkuvälineissä on parempi olla puhumatta ruotsia, koska se voi herättää aggressioita.  Olen kuvitellut keskustelun asiasta liikkuvan mediassa, en lattiatasolla.  Putosimmeko me puusta sittenkin liian aikaisin niin kuin Ismo Alanko laulaa. Olisiko meidän ollut parempi pysyä vielä puussa jonkin aikaan, jos herravihan ja kateuden tunteet ryöpsähtävät väkivaltana kuvittelemiamme parempiosaisia kohtaan? Mikä maa se tällainen on, jossa ihminen ei saa ilman pelkoa puhua omaa äidinkieltään?