Ajattelin kehua ravintola Töölönrannan hyvin rakennettua joulubuffeeta, jossa maut olivat kohdallaan. Eikä tarvinnut täyttää vatsaansa sen paremmin lanttulaatikolla kuin kinkullakaan. Mutta kirjoitus katkesi ja ajatus pysähtyi, kun kuulin uutisen Pakistanista. Talibanit olivat hyökänneet kouluun ja tappaneet yli sata lasta. Marsalalla maustettu kastike tuntui yhdentekevältä.
Uutista on vaikea uskoa, mutta totta se on. Talibanit murhasivat yli sata nuorta tyttöä ja poikaa, elämänsä alussa olevia ihmisiä. Nobelin rauhanpalkinnon sai tänä vuonna 17 -vuotias pakistanilainen Malala Yousafzai. Kaksi vuotta sitten talibanit ampuivat häntä päähän, mutta tyttö selvisi siitä. On helppoa ajatella, että talibanit haluavat kostaa tämän, haluavat tehdä kouluista vaarallisen paikan. Ehkeivät nämä murhat kohdistuneet juuri Malalan Nobeliin, mutta tuskinpa talibanit koskaan antavat anteeksi sitä, että hän elää ja vaikuttaa.
Kun on lukenut Khaled Hosseinin kirjat, on jonkinlainen aavistus talibanien hirmutöistä. Heille ihmiselämä ei merkitse yhtään mitään. He eivät halua, että lapset ja varsinkaan tytöt ja naiset, oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, oppivat ajattelemaan. Heidän väkivaltansa on niin kovaa, että he saattavat pysäyttää kehityksen jopa useiksi kymmeniksi vuosiksi, mutta pystyvätkö he lopulta estämään aikojen muuttumisen? Tai voisiko ajatella niin kuin joku sanoi, nyt talibanit ylittivät sen rajan, johon heidät on saatava pysähtymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti