Kassajonossa voi iskeä paniikki, kun kassan vikkelät sormet siirtävät ostoksesi vauhdilla eteenpäin. Oma nopeus ei riitä samassa tahdissa nostamaan tavaroita korista hihnalle. Kortti tai raha on löydyttävä nopeasti, koska luulet jo kuulevasi miten jonossa joku huokaa, älä nyt siinä tuhraa koko päivää. On kiire.Paitsi yhtenä päivänä. Edessäni oli nainen ilman kiirettä. Hän nosti ostoksensa omia aikojaan hihnalle, kovin montaa pakettia hänellä ei ollut. Rahakaan hänellä ei ollut valmiina, mutta lopulta pienen hakemisen jälkeen taskusta löytyi parikymmentä euroa. Kun maksu oli hoidettu, nainen ei vauhdilla mätännyt ostoksia kassiinsa. Sen sijaan hän tarkasti maksukuittinsa, ja teki sen huolella. Siinä vaiheessa, kun omat ostokseni olivat jo kassissa, hän vasta availi omaa kassiaan. Kiirehtimättä.
Nainen ei tehnyt tätä kaikkea tahallaan. Hänen elämänsä rytmi oli hidastunut. Mihinkään ei ollut enää kiire. Heitä on yhä enemmän joukossamme, myös kassajonoissa. Ehkä mekin vielä vähän ripeämmät maltamme olla hosumatta. Edes näin joulun aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti