Taistelua äänestäjän piirtämästä numerosta ei käydä vain mediassa, ei vain somessa. Sitä käydään myös kaduilla. Kansanedustajaksi haluavan on laitettava itsensä peliin ja jalkauduttava kadulle esittelemään itseään, jakamaan esitettään, näyttämään että tällainen minä olen.
Koska ehdokas ei ennätä ihan joka ikiseen kadunkulmaan, hän tarvitsee avustavia ihmisiä. Vaalityöntekijöitä. Me teemme jalkatyötä, joka vaatii välillä kylmän ja sateen sietämistä, mutta ennen kaikkea se vaatii oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. On uskallettava kohdata vieras ihminen, joka ei välttämättä ole kanssasi samalla aaltopituudella. Tai sitten on.
Kaduilla kohtaa melkoisen kirjon suomalaisia. Pitää paikkansa, että helsinkiläiset ovat kopeita ja välinpitämättömiä. Lähes ynseitä. Pitää paikkansa, että hesalaiset ovat ystävällisiä, keskustelevia, pysähtyvät juttelemaan. Mukavia.
Jokainen kampanjoi tavallaan. Katukampanjoinnin hengen pitäisi olla vähän sellaista "ylpeästi" tehtyä eli ei mitään vaivihkaista esitteiden kouraan työntämistä vauhdilla ohi kulkevalle ihmiselle (saa sitäkin tehdä), vaan enemmän vastaantulijan pysäyttävää kohtaamista. Se on mahdollista kadullakin.
Viestitämme itsellämme niin paljon. Siksi on tärkeää se, että kohtaamme ihmiset avoimesti ja hymyilevällä ilmeellä. Eduskuntavaali on vakava asia, mutta vaalit ovat myös näyttävää teatteria. Me olemme mukana suuressa näytelmässä, jossa aidoimmat ja uskottavimmat suoritukset palkitaan. Myös tukijoukkojen on selviydyttävä hyvin roolistaan.
Meistä vaalityöntekijöistä on välityttävä ylpeys siitä, että olemme mukana demokratiatalkoissa. Siitä saa palkakseen hyvän mielen. Jotain tein minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti