Ihminen tottuu kaikkeen. Ja kun tottuu, ei enää edes näe niin sanotusti likaisia rappusiaan. Omassa elämässäni on tällä hetkellä kovin vähän tuskailtavia asioita, mutta jotain sentään. Kuten oma saamattomuus. Kun elää itsekseen, ei kukaan ole sanomassa, että nyt pitäisi hoitaa asiat kuntoon.
Niin kuin liesi, joka lämpiää hitaasti tai ei ollenkaan. Tai jääkaappi, joka varmasti on melkoinen energiasyöppö, astiakaapin räjähtäneet ritilät tai kaappien ja ovien kulahtaneet kahvat. Enpä jatka enempää. Olen nyt pari vuotta ajatellut korjata ja uudistaa, mutta toistaiseksi olen päässyt vain nettiin tutkailemaan hintoja.
Kantsiko tästä nyt sitten kirjoittaa blogi? Miksen minäkin näin pienesti, kun valtakunnan päälehdessä Anna-Stina Nykänen jakaa millimetrikaupalla henkilökohtaisia kokemuksiaan pierujen maailmasta.
Miksiköhän tilaan koko lehteä? Pitäisi varmaan tehdä päätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti