Politiikan kynnyskysymyksiä

Sanotaan, ettei edustuksellinen demokratia ole enää oikea tapa hallita maata. Ettei se riitä, ei kelpaa äänestäjille, kun eivät kerran äänestä.

Gallupit kertovat, että kantaansa sanomattomien määrä on jatkuvasti pysynyt suurena. Kertooko se siitä, ettei ihminen halua sanoa keitä kannattaa vai ettei hänellä todellakaan ole kantaa. Voi olla myös niin, ettei osaa sanoa.  Eiväthän ihmiset aina tunnu tietävän edes sitä, mitkä puolueet ovat hallituksessa.

Nyt puhutaan, että äänestäjillä pitäisi olla kuluttajansuoja. Mielenkiintoinen ajatus, mutta mitä se olisi. Tarkoittaisiko se käytännössä sitä, että puolueiden pitäisi vaalien alla tarkoin kertoa, millaista politiikkaa aikovat seuraavan neljän vuoden aikana tehdä. Näinhän jo nyt tehdään, ainakin osittain. Tietenkään se ei riitä, että puolue kertoo tavoitteensa. Hyvää kuluttajan(äänestäjän)suojaa on se, että ne hallitsevat, ketkä siihen saavat valtakirjan. Viime vaaleissa tämä ei toteutunut ainakaan persuja äänestäneiden kohdalla.  Saivat suuren voiton, mutta vetäytyivät huutelemaan omasta aitiostaan.

Mikä kuluttajansuojan mahdollistaisi?
Jos meillä olisi kaksipuoluesysteemi, ajatus saattaisi toimia, mutta en oikein ymmärrä miten se on muuten mahdollista. Tarkoittaisiko kuluttajansuoja esimerkiksi sitä, että  kolme keskisuurta puoluetta tekisi yhdessä vaaliohjelman, jota lupaavat hallituksessa toteuttaa vai miten? Siis vaikkapa keskusta, persut ja demarit muodostaisivat yhden yhteisen blogin. Ihan vähän outo ajatus.

Mikään puolue ja yksikään puoluejohtaja ei voi antaa ehdottomia lupauksia, koska aina on kompromissien pakko ja ei eihän tämä maailma kestä neljää vuotta paikallaan samanlaisena. Ei enää. Tietysti kirkkaat linjat pitää olla selvillä.  Ja selkeästi sanottuna.

Tämä viimeinen asia se useimmiten onkin se kompastuskivi. Veivataan ja vatvotaan, mutta ei sanota niin kuin asia on. Ihan kuin ihmiset eivät sitä huomaisi. Epäselvä ja kiertelevä ilmaisu saa aikaan sen,että äänestäjä napsauttaa kuulon päältä pois.  Se on taas tuota samaa liturgiaa -ajatus ei ainakaan saa äänestäjiä kiinnostumaan politiikan sisällöstä. Siinä sitä olisi jo kuluttajansuojaa, jos jokainen poliitikko puhuisi ihmiseltä ihmiselle.