keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Oppia ikä kaikki

Tietokonepelien maailma on minulle vieras, koska en uskalla antaa itsestäni sille edes pikkusormea.
Siinä kävisi niin, etten sitten muuta tekisi kuin pelaisin. Ja sellaista elämää en vielä halua.

Olen saanut olla mukana parissa tämän päivän - sanoisinko teknisessä vuorovaikutuksessa. Toisesta pidin, toisesta en. Myönteinen kokemus oli Danske -pankin miehen kanssa käyty keskustelu verkossa. Se oli minulle eka kerta. Kaikki sujui hyvin, asia hoitui ja aikaa säästyi. Vaan mitä jäin kaipaamaan - ihmisen silmiä, katsetta, joka valottaisi hänen ajatteluaan. Silmät kertovat sen, minkä kouliintunut ääni piilottaa. 

Tarvitsin puhelimeeni pientä apua. Soitin Soneraan ja päädyin keskustelemaan robotin kanssa. Siitähän ei mitään tullut.  -en ymmärrä mitä tarkoitatte, -tarkoitatteko tätä, -voitteko vielä sanoa uudelleen jne. Ehkä lauseet eivät olleet juuri näin, mutta ajatus oli. Vaikka kuinka selkeästi ja aina vain uudelleen sanoin asiani, ei tyyppi ymmärtänyt. Onneksi vielä on myymälöitä ja niissä ihmisiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti