Musiikki herätti taas muistoja. Radiossa soi "Grandola,vila morena", taustalla kuuluvat sotilaiden askeleet, mutta marssi on kevyttä, ei ollenkaan pahaenteistä. Perjantaina tuli 40 vuotta Portugalin verettömästä vallankumouksesta, jossa sotilaiden piipuissa ei ollut tappavia luoteja vaan neilikoita. Siitäpä nimi neilikkavallankumous.
Musiikilla oli vallankumouksessa tärkeä osa. Grandolan soittaminen radiossa oli merkkinä vallankumouksen alkamisesta. Kun musiikki vähän jälkeen puolenyön alkoi Portugalin yleisradiossa soida, käynnistyi strategisten kohteiden valtaaminen ja kun aamu tuli, oli vanha valta kaatunut. Diktatuuri vaihtui hetkessä demokratiaan. Eikä ketään tapettu.
Ukrainassa ja varsinkin sen itäisessä osassa on ihmisillä tällä hetkellä pelko sydämessä. Varmastikaan kukaan ei halua sotaa, mutta aloittaako sen sittenkin joku? Jähmettyneet sydämet hehkuvat Elvi Sinervon laulussa Natalia. Toivoa herättävä laulu soi kauniisti: ..."Natalia, oi kuuletko,soi yössä rakentajain laulut jo, he palaavat ja silloin vakaa on taas Ukraina". Tätä laulua ei Ukrainassa lauleta, mutta me voimme laulaa ja toivoa, että sielläkin pyssyihin laitettaisiin neilikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti