niin ilmankin voisi elää, mutta jäisipä monia mukavia kokematta. Hallille tuli maanantaina 100 vuotta täyteen. Sitä juhlittiin kakkukahveilla, oli kuulemma ollut tupa täynnä. En päässyt kemuihin, mutta käväisin myöhemmin.
Olen jo vuosia tehnyt viikottain ostokseni hallissa. Sinne houkuttaa tietysti ja erityisesti tuore kala, mutta myös tutuiksi tulleet kauppiaat. Rosendahlin kauppiaan kanssa keskustelimme pitkään perinteistä. Hänen isovanhempansa ovat pitäneet kauppaa jo 1930 -luvulla. Kuvat seinällä kertovat kauppiaan äidin äidistä ja myymälästä, joka on ollut samalla paikalla kuin nykyinenkin. Valikoima on taatusti silloin ollut toinen kuin tänään. Ei ole ollut silliä maukkaassa smetanakastikkeessa, vaan on luultavasti myyty rasvasilli suoraan tynnyristä. Tänään pitää (?) kaiken olla niin valmiiksi laitettua.
En osaa sanoa, miten tietyt kaupat ovat tulleet minun kaupoikseni. Ehkä olen jäänyt asiakkaaksi ihan vain siksi, ettei ole tullut pettymyksiä vastaan. Joku sanoi joskus, että torimyyjän pitää pettää vain yhden kerran, se riittää. Leipäkauppoja vähän vaihtelen paitsi ruisleivän ostan aina samasta myymälästä. Syön harvoin muuta lihaa kuin lammasta, sen olen tottunut ostamaan Hakkaraiselta. Mukavaa, kun pojat vielä neuvovat ja antavat ruokaohjeita. No jaa, koiralleni sentään on haettava toisaalta broilerin sydäntä ja kivipiirasta. Ovat Tapsukan suurta herkkua.
Parhialan kahvia ja teetä ja paljon muitakin herkkuja tarjoava myymälä on tietysti oma lukunsa. On kuulemma se toinen myymälä, joka on ollut hallissa sata vuotta. Hurja mikä historia takana. Mitähän myymälässä on myyty sotavuosina ja sotien jälkeen, jolloin kaikesta oli pulaa? Ostin vahvaa espressoa. Sitä kannattaa ostaa vaikkei joisikaan. Kotiin tulee huumaava kahvintuoksu juuri jauhetusta kahvista. Aion kyllä sen juodakin.
Joskus kun maltan olla hosumatta, istun capuccinolle ja vain seuraan kuhinaa ympärilläni. Halliin ei ylipäätään kannattaisi tulla kiireisenä, sillä voihan kauppareissuakin ajatella kaikkien aistien herkistelykokemuksena. Nyt yksi aisti ilmoittaa olemassaolostaan: kun kirjoittaa ruoasta, tulee nälkä. Taidan tässä siirtyä nauttimaan ostamastani loimulohesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti