Sata vuotta sitten sunnuntaina 28.6. Gavrilo Princip ampui Sarajevossa Itävallan arkkiherttuan ja hänen vaimonsa. Alkoi neljä vuotta kestänyt ensimmäinen maailmansota. Samassa itsenäisyysliikkeessä kuin ampuja, oli myös sittemmin Nobelilla palkittu kirjailija Ivo Andric. Hänetkin vangittiin osallisuudesta salaliittoon ja vapautus koitti vasta vuonna 1917.
Andricin kirja "Neiti" kertoo naisesta sodan aikaisessa Sarajevossa ja sodan jälkeisessä Belgradissa.Tarina on outo, mutta jollain merkillisellä tavalla uskottava. Se kertoo isästä, joka kuolinvuoteellaan sanoo tyttärelleen, tee työtä, mutta säästä aina ja joka asiassa, älä välitä muiden mielipiteistä, älä jää riippuvaiseksi kenestäkään. Ja tytär, vain 15 vuotta täyttänyt, noudattaa neuvoa. Hän säästää kaikessa: vaatteissa, ruoassa, ihmissuhteissa. Hän unelmoi kultaisesta miljoonasta, sille hän alistaa koko elämänsä. Perhettä hän ei voi ajatellakaan, koska se tietäisi vain kuluja. Apua pyytävät kyläläiset hän käännyttää tylysti pois oveltaan eikä oma äiti saa sen parempaa kohtelua.
Sodasta sinällään Neiti ei välitä. Hän ei pohdi mistä kaikki johtuu, miten tähän on päädytty ja miten se päättyy. Hän nauttii, kun sotavuodet vievät ihmisten hilpeyden ja hauskanpidon mennessään. Nyt ovat muutkin niin kuin hän, synkkiä ja harmaita.
Sota-aikana aina joku rikastuu, valtaosa ihmisistä kärsii puutetta. Neiti on yksi onnistujista, mutta hänen kova tapansa tehdä liiketoimintaa saa kyläläiset hylkäämään hänet lopullisesti. Neiti ei tunne syyllisyyttä, mutta kyläläisten taholta tunkeva syvä viha pelottaa. Neiti muuttaaa äitinsä kanssa Belgradiin.
Sodan jälkeinen Belgrad täyttyy ihmisistä, jotka tulevat eri puolilta Balkania ja Keski-Eurooppaa. Heitä ei oikein yhdistä mikään muu kuin selviytymisen pakko. Kaikki se huvittelunhalu mikä sotavuosina on ollut poissa, purskahtaa nyt täysillä ilmoille. Se on Neidille kauhun paikka. Uudet aatteet nousevat esille. Runoilijat kehottavat "maailman kaikkia köyhiä ihmisiä nousemaan, kaatamaan raja-aidat, liittymään yhteen rikkaita vastaan ja riistämään näiden rikkaudet itselleen." Neiti järkyttyy. Miten noin voidaan ajatella ja vielä sanoa ääneen.
Tarina on surullinen. Mitä muutakaan se voi olla, kun ihmisen koko elämä keskittyy vain rahaan. Elämä jää elämättä.
Kirja ilmestyi vuonna 1945. Silloin Andric on kokenut jo toisen sodan. Eikä ihmisten tappaminen jäänyt tähänkään, sillä Sarajevo kohtasi kovia vielä 1990 -luvulla Jugoslavian hajotessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti