Juhannusmuistoja

Juhannus kuuluu viettää Suomessa. Mihin täältä voisikaan lähteä, kun on kesän valoisin aika - satoi tai paistoi. Villaa vain ylle ja alle ja ihmettelemään keskikesän kauneutta. Sellaista se melkein aina on, mutta kuka siitä välittää. Tähän olemme tottuneet. Aurinkoinen juhannusyö Lapissa oli kokemus, jonka toivoisin jokaisen suomalaisen edes kerran elämässään kokevan. Sitä luulee tietävänsä mitä se on, ei sitä tiedä vaikka kuinka kuvia katsoisi.

Olen varmaan useimmat juhannukseni viettänyt erilaisilla mökeillä ruokapöydän ääressä ja saunassa. Ehkä siihen väliin on sopinut jotain muutakin kuten järvelle tuijottelua ja laineiden liplatuksen kuuntelua. Silloin ennen juhannustanssit olivat se jokin. Kun lavalla/suulissa/ladossa kajahtivat La Cumparsitan sävelet ja kun tangon taitava nuori mies haki lattialle, oli nuori nainen pelkkää värähtelyä.
La Cumparsitan sanat kertovat kaiken: "mieltä kiehtoo, tää rytmi kuuma tulta liehtoo...mulle milloin suot kuuman suudelman, hetki tää on meitä varten... suo yksin aina jumaloin, sun vuokses kaiken tehdä voin, sun lempes maljan join, se huumas mun... hiljaa yössä, nyt sävel kaikaa tähtein yössä..." Eihän tällaista voi unohtaa koskaan.

 Kerran kauan sitten olimme tyttöjen kanssa leirintäalueella Hangossa. Kun emme me neljä kirkassilmäistä tyttölasta muuta keksineet, aloimme flirttailla poliisien kanssa. "Lentävät" liikkuivat kaupungilla autolla ja miten ollakaan, yhtenään ohittivat meidät. Kutsuimme pojat telttaan kahville. Ja he tulivat. Meistä oli hauskaa, kun teltan ulkopuolelta kuului: olkaa hiljaa, siellä on poliiseja. Vielä hauskempaa oli seuraavana päivänä, kun poliisit veivät meidät omalle yksityisalueelleen, rantahietikolle. Ei tanssittu eikä juopoteltu, pelattiin lentopalloa.

En halua vähentää juhannusiloasi, mutta en malta olla laittamatta tähän lopuksi Arvo Turtiaisen runoa. Olkaamme onnellisia siitä mitä meillä on.

Näin Juhannuksen 1941

Halusin hävitä pois,

sulautua sinuun juhannustaivas.

Halusin tulla sinuksi juhannusruoho,

jotain hyvää halusin tehdä:

lentää siitepölyhiukkasena tienpuolen kukkaan,

hedelmöittää yhden niistä.

Mutta olen ihminen,

selässäni on kivääri,

jaloissa raudoitetut saappaat.

Olen ihminen

ja marssin rivissä:

itään, länteen

länteen, itään.

Olen ihminen

ja luon historiaa.

Olen ihminen

ja tuhoan.

Mieluummin hukkuisin

siitepölyhiukkasena tienpuolen kukkaan.