Kaikki ei kelpaa koirallekaan

Koirani Tapsu vartioi pihareviiriään ja tykkää talomme ihmisistä. Onneksi myös toisin päin. Kun Noora tulee pihaan, Tapsu syöksyy lähelle rapsutuksien toivossa. Ja aina saa niitä. Näin oli nelisen vuotta sitten. Hyvä suhde loppui, kun Noora hankki kanin. Sen jälkeen raivokkaasti citykaneja jahtaava koirani ei mennyt Nooran lähellekään. Minkäänlaiset kutsuhuudot eivät tehonneet. Tällä hetkellä kaikki on taas hyvin. Siis Tapsulle.  Nooran kani kuoli parisen viikkoa sitten. Noora ja Nooran rapsutukset kelpaavat jälleen.

Hetkittäin luulen ymmärtäväni koirani käytöstä ja ajattelua, mutta sitten on näitä mystisiä juttuja.