Lapin hiihtoladuilla on ikivanha perinne. Kun siellä kohdataan toinen hiihtäjä, tervehditään. Ainakin vielä joku vuosi sitten se toimi Saariselällä, muttei enää niin itsestään selvästi Levillä. Mitä varttuneemmista on kyse, sitä useammin tervehditään. Tietysti, jos hiihdät hiihtokeskuksien lähellä ruuhkaisilla laduilla, ei siinä koko aikaa jaksa olla nyökkäilemässä, mutta pääsääntöisesti sanomme hei tai huomenta.
Toinen vanha Lapissa painottuva sääntö on se, että sen minkä jaksat kantaa tunturiin, jaksat kantaa sieltä poiskin. Ennen toimi, en tiedä, onko viime vuosina tapahtunut muutosta huonompaan suuntaan. Toivottavasti ei.
Siis miksi helteillä kirjoitan talvilajista? Kesälaji golfissa on samoja elementtejä. Golfin etikettiin kuuluu vastaan tulevien tervehtiminen ja pelin loputtua pelitovereiden kätteleminen ja kiittäminen pelistä ja seurasta. Tässäkin näyttäisi olevan kehitys sen suuntaista, että varttuneempi väki tervehtii aina, mutta nuoret miehet eivät niinkään. Ei katsota, ei nyökätä. Ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. Tätä ei pidä lukea ollenkaan niin, että kukaan nuorista ei tervehtisi.
Pari päivää sitten Vuosaaren golfkentällä, olisiko ollut väylä 14:n alussa ei ollut roskakoria. Golfaaja oli syönyt banaaninsa ja jättänyt kuoret penkille. Näin sieluni silmillä heti nuoren miehen - minähän en jätettä kotiin kanna tai edes seuraavaan roskikseen. Osoittelenkohan nyt nuoria liikaa, ehkä, ehkä en.
Niin tai näin, kohtelias käytös tuntuu aina mukavalta. Sen sietäisi jatkuvan sekä Lapissa että golfkentillä. Ei etiketin määräämänä, vaan ihan itsestämme lähtevänä. Siitä tulee mukava olo. Eritoten klubigolfarille, jolle on tärkeää itse peli, mutta myös seura ja ja tunne siitä, että meitä on monia, jotka pidämme tästä kaikkien masokistien ihanasta kesälajista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti