Olen aina tiennyt kuka on Klaus Mäkelä. Enkä kuitenkaan ole tiennyt. Hän oli sosiologi ja kansainvälinen alkoholitutkija, mutta hän oli myös paljon muuta. Mäkelä kuoli viime joulukuussa. Ystävät muistelevat häntä kirjassa "Klaus Mäkelän tekstit, teot ja elämä". Aika vaativa otsikko, ehkei ihan kaikkea tule kerrotuksi, mutta paljon.
Klaus Mäkelä oli 60 -lukulainen jos kuka. Hän oli sitä paljon laajemmin ja tasokkaammin kuin tiesinkään. Kirjan tekstejä lukiessa tuntui aivan sykähdyttävältä ajatella 60 -luvun loppupuolen ja 70-luvun alun ajanjaksoja. Ne olivat aikoja, joita ei Suomessa ole sen jälkeen nähty. Kirjan kautta avautuu hienosti se, miten monella tapaa radikaalia aikaa silloin elimme. Kaikki ne yhden asian liikkeet, seksuaalinen vapautuminen, sadankomiten perustaminen, miestenkin puolesta taistelu.
Olin työelämässä eikä elämäni sivunnut mitenkään näitä yliopistossa opiskelevia ja opiskelleita, jotka tekivät 60 -luvun. Silti olin pienessä mitassa kaikessa mukana. Helmikuussa -70 järjestettiin ensimmäinen ideoimani TUL:n naisten yhteiskuntapoliittinen kongressi. Ritva Arvelo oli eräs Yhdistys 9:n aktiiveista, hän oli meille puhumassa naisasiaa. Teksti oli niin voimakasta, että jos en jo olisi ollut hyvällä alulla naisasianaiseksi, Ritva Arvelo olisi sen minusta tehnyt.
Suuren vaikutuksen minuun teki kirjassa ollut tarina nelisenkymmentä vuotta hengittäneestä lukupiiristä. Kirjan mukaan lukupiirissä ainakin "aluksi haettiin ymmärrystä siitä, miten moderni, itsenäisten ihmisten muodostama yhteiskunta on mahdollinen." Simpura ja Sulkunen sanovat, että vähitellen ohjelmallisuus väljeni, ja rinnalle tuli ilo ymmärtämistä
ymmärtämisen vuoksi, palkinto oivaltamisesta. Olipa kiehtovaa lukea tällaisesta lukupiiristä.
Klaus Mäkelä oli erityisen vahvasti mukana 60 -luvun sukupuoliroolikeskustelussa. Hän oli perustamassa Yhdistys yhdeksää ja oli sen aktiivi. Yhdistys pyrki murtamaan miesten ja naisten tasa-arvoa estäviä varsin korkeita muureja. Ja niin korkeita ne ovat olleet, ettei niitä kaikkia ole vieläkään kokonaan kaadettu. Mutta silloin ainakin yritettiin saada muutosta aikaan. Ja saatiinkin.
Se oli hienoa aikaa. Tuntuu hyvältä ajatella, että olen saanut olla mukana muutosta tekemässä ainakin hiukkasen verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti