Pääministeri Stubb tuli uimarannan vieressä pidettyyn infoon pukeutuneena keltaisiin shortseihin ja laadukkaaseen paitaan. Hän viestitti koko olemuksellaan kesää, iloa ja positiivisuuttta, jota on helppo kantaa. Stubb oli kuin hyvänmakuinen chardonnay. Tiedotuspaikan valinta tuskin häiritsi toimittajia, onhan kesä. Ristiriita oli kuitenkin ilmeinen.
Infon aiheet olivat vakavat. Mutta ota siinä sitten vakavasti Ukrainan kriisi ja Venäjän pakotteet, kun rantaleikit taustoittavat lähetettyä kuvaa. Stubb ei kuitenkaan naureskellut. Puhujan ilme oli - sanoisinko hyvin kurinalainen, eivätkä siinä vilahtaneet keltaiset shortsit. Hän vaihtoi ajatuksellisesti lentomurhan hollantilaiset suomalaisiin, silti se ei tilannetta muuttanut. Väkisinkin syntyi viesti, meillä on kaikki hyvin, vaikka muualla maailma raatelee.
Stubin puhe on puhdasta ja lähes vapaata kaikesta sanojen tapailusta tai apuköhähdyksistä. Hänen artikulointinsa on erittäin selkeää. Sitä on helppo seurata. Hän käyttää tehokeinona hyvin paljon retorisia kysymyksiä eli vastaa itse esittämäänsä kysymykseen. Tällä kertaa puuttuivat pointit. Mutta voi käydä myös niin kuin minulle kävi, melkein lumouduin hänen viimeisen päälle hiottuun, eleettömään tapaansa puhua. Seurasin puhujaa, seurasin kuinka hän esiintyi, sillä sitähän se oli. Harkittua esiintymistä. Mutta en kuunnellut mitä hän puhui, mitä ihan tarkalleen sanoi.
Se ei ole ongelma tässä ajassa. Jos puhujan sanat menevät ohi korvien, aina voi lukea lehdistä tai katsoa/kuunnella YLE Areenasta mitä hän sanoikaan. Tärkeimmäksi kuin asia näyttää poliitikolle helposti nousevan vaikutelman luominen, mielikuvan antaminen. Mihin me silloin uskomme, kun uskomme mielikuvaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti