Kuumalla janottaa

Lumoavia nämä kuumat päivät ja erityisesti lähes samettiset illat. Nyt ei voi eikä saa nukkua, nyt on valvottava. Se on varsin helppoa, koska Lenininpuiston piknikseurueet eivät tiedä yhtään mitään kaupungin järjestyssäännöistä.  Mitä -  pitäisikö hiljentää ääntä juuri silloin, kun on kovin tarve sanoa kaikki huutamalla? Mieluummin vielä yhteisäänellä, kuorolausunnalla sanottuna. Kesä on vain kerran ja kuuma kesä vielä harvemmin.

Niin sitä luulisi että kaupunki tyhjenee mökeille. Ei tyhjene. Sääliksi käy työssä käyviä.

Ihan oma "hupinsa" on seurata ikkunani edessä olevan pienen puistikon elämää. Onneksi olen sen verran korkealla, etteivät ole silmissäni kaiken aikaa. Keitä he ovat? Aikuisia miehiä, valtaosa työikäisiä, jotka istuvat/makaavat/ lojuvat selällään puistikon kivetyksillä läskit roikkuen ja persvako paljaana. Osaa suomalainen mies olla todellinen herkku.  Kaljaa siinä juodaan ja kukkaistutuksiin kustaan vaikka kymmenen metrin päässä on ilmainen wc. Puisto löyhkää.

Joskus seurustelu yltyy meteliksi, pari kertaa on tarvittu ambulanssia. Poliisille on kerrottu, mutta eipä noita näy.  Joskus ajelevat ohi.  Punavuoressa ovat saaneet puistot hiljaisiksi, mutta eihän sitä Kalliossa eikä Alppilassa.

Päätän ymmärtää ihmistä. Vielä ne sateet ja räntäkelit tulevat, juokoon nyt. Ehkä lyön naapureitteni kanssa vetoa, kuinka monta päivää  jaksavat vetää napansa soikeaksi, kuka jaksaa kauimmin olla räkäkunnossa.