Oman (työ)elämän parantaja

Kuka on on työelämän parantaja? Tietysti jokainen työssä käyvä on oman työnsä parantaja. Kuka sitten on työelämän ulkopuolella olevan ihmisen elämän parantaja? Vastaus ei muuksi muutu: ihminen itse.  Näitä parannusasioita aloin taas kerran miettiä luettuani Hesarista Pekka Seppäsen kirjoituksen. Hän sanoo olevansa työelämän parantaja. En tiedä, onko hän sitä vielä laajemmin kuin vain itseään koskien mutta itsestään hän kirjoittaa.

Yrityksillä on arvot. Ammattiliitoilla on arvot, jotka määrittävät heidän toimintansa. Samoin puolueilla.  Seppänen kirjoittaa siitä, että myös itselleen kannattaa määritellä arvot. Tässä kohtaa olisi helppo sanoa, minun arvoni ovat selkeät: oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo niin työelämässä kuin koko yhteiskunnassa ja ihmisten välisissa suhteissa. Seppänen kirjoittaa arvoista eri tavalla, minua suuresti kutittavalla tavalla. Seppänen parantaa työelämää, mutta eihän tuossa arvojen kannalta ajatellen ole suurta eroa, onko töissä vai vapaalla. Ainakin vapaalla ollessa saan takuulla valita arvoni ihan itse.

Meillä on vuoden verran ollut voimassa ns. ikälaki jonka tarkoitus on turvata ikääntyneiden hyvinvointia, terveyttä, toimintakykykyä ja itsenäistä suoriutumista. Mikään laki ei moisesta tehtävästä suoriudu. Ne ovat asioita, jotka vaativat tekoja myös ihmiseltä itseltään ei vain kaupungilta tai valtiolta. Juuri tähän kohtaan tekee mieli kytkeä Seppäsen ajattelua.

Hänen ensimmäinen arvonsa on lisää oppiminen, paino molemmilla sanoilla.  Lisää oppiminen on eri asia kuin uuden oppiminen. Kun ihminen ikääntyy, esim. uuden kielen  oppiminen ei ole enää niin helppoa tai se vaatii ainakin valtavasti työtä.  Sen sijaan meillä on vuosikymmenien aikana hankittua osaamista. Seppäsen  ajattelussa "lisää oppiminen" tarkoittaa omien vahvuuksien vahvistamista, tarttumista sellaisiin toimiin jotka tarjoavat mahdollisuuden oppia lisää.

Toinen Seppäsen arvoista on tekemisestä nauttiminen. Jälleen molemmat sanat tärkeitä: tekeminen ja siitä nauttiminen. Ei vain tulos ole tärkeää, vaan se että teet sitä kivaa asiaa. En kuuna konsanaan kuvitellut itseäni viikottaiseksi bloggaajaksi.  Nyt kun olen pari vuotta näitä varsin eri tasoisia ja aiheisia juttuja vääntänyt, olen aina vaan hurjan iloinen saatuani jutun aikaseksi. Itse tekemisestä saa hyvän mielen kun ponnistelee, kun tahkoaa ja tahkoaa eikä saa aikaseksi. Ja sitten se ottaa ja syntyykin.

Seppäsen kolmas oma arvo on mielekäs vuorovaikuttaminen. Se on tärkeä asia ja se on myös yksineläjälle vähä vaikea asia. Joko ei ole ollenkaan keskustelukavereita tai sitten he eivät ole samalla aaltopituudella.  Mutta sittenkin on vaihtoehtoja: joko seurustelet tv -ohjelmien kanssa tai hakeudut "seuroihin", ajattelevien ja opinhaluisten ihmisten lähelle. Mikään ikä ei ole sellainen, että kannattaisi heittäytyä vain olemaan. Tästä en sano enempää tai menee saarnan puolelle.

Hyväksi lopuksi lainaan Seppäseltä hänen juttunsa lopun. En osaisi itse tätä paremmin sanoa:  "Oppimishaluttomien, ilottomien, saamattomien, välinpitämättömien, katkeroituneiden, ahneiden ja itsekkäiden ihmisten kanssa ei kannata tehdä mitään, ei edes kinastella."