Aulikki Oksanen rakastaa ja taistelee

1970 -luvun alku muistetaan vasemmistolaisen laululiikkeen vuosina. Erityisesti kommunistinen laululiike oli vahvoilla. Silloin oli paljon aiheita yhteiskunnallisiin lauluihin: oli Vietnamin sota, Chile ja vallankaappaus, oli työttömien Suomi.  Agitoiva, propagandistinen
ikulausepolitiikka oli se, jolla huudettiin maailman epäoikeudenmukaisuutta. Mutta silloin meillä oli vielä vahvat luokat: duunarit, farmarit ja porvarit kuten tutkija Anu Kantola sanoo.  Silloin oltiin perinteissä kiinni, se tarkoitti myös kiinnittymistä omaan puolueeseen.

Eilen illalla 70 -luku oli yhtäkkiä lähelläni. Loppuunmyydyssä Savoy -teatterissa juhlittiin kesällä 70 vuotta täyttänyttä Aulikki Oksasta.  Hän on koko ikänsä kirjoittanut runoja rakkaudesta ja politiikasta ja kirjoittaa niitä edelleen. Aulikki Oksanen on minulle yhtä kuin Kaisa Korhonen, Kaj Chydenius, Agit Prop. Siis varsin vasemmistolaisten laulujen tekijä. Se vaan ei yhtään vähennä hänen arvoaan.

Illan konsertissa saatiin pieni kosketus hänen lauluihinsa, joista valtaosan esitti Vuokko Hovatta. Toisille lauluille aika on tehnyt tehtävänsä, mutta ei kaikille. Laulu siirtotyöläisestä ei ole vanhentunut ollenkaan, vaan täyttä tätä päivää, vaikka työttömiä ei nää siirtotyömaiden parakkeihin sijoitetakaan. Kuitenkin "aikuinen mies on vailla työtä, siihenkö loppuu se vapaus...."

Sen sijaan "kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat", ei taitaisi enää tänään sytyttää. Ei vaikka Oksanen sanoo asiat siinä aivan oikein: "ei synny rakkautta ilman oikeutta, ei synny oikeutta, ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa".  Onko tämän päivän puolueista = myös meistä ihmisistä, hakemaan vaihtoehtoja, pitämään tämä yhteiskunta koossa kaikille Suomessa asuville? Siihen tarvittaisiin vahvaa yhteisrintamaa.

Aulikki Oksanen  on runoillut taistelulauluja, mutta myös ihania rakkausrunoja. Yksi tunnetuimmista on Chydeniuksen säveltämä pakahduttava  "sinua sinua rakastan".  Vaikka siinä on enemmän kuin tarpeeksi chydeniusmaista draamaa, silti se pysäyttää. Aulikki Oksasen laulujen vahvuus on lämpimän ironisessa otteessa, hänen tekstinsä puhuu. Sellaisia lauluja jaksan kuunnella vieläkin.

Kuunnelkaa vaikka Oi, oi, oi rakkaus - katseen kuuma lupaus, suuta polttaa toinen suu...Ei mikään lässyn lässyn, vaan yhteiskunnallisen sanoman sisältävä tango.


Aulikki Oksanen lauloi eilen omassa konsertissaan. Näin seitsemänkymppiset nykyään.
Kuvassa hän laulaa perjantaina Messukeskuksessa kirjamessuilla.